Kotoani löytyy kolo, jonne karkaan päiväunille tai blogaamaan. Sinne saan kasata niin paljon tyynyjä, sisustuskirjoja ja -lehtiä kun hartiat jaksaa kantaa ja silmät ihailla. 

Tyynyhuoneen suurin salaisuus on sinne hapuileva aamuaurinko, joka pyyhkäisee viimeisetkin unenrippeet silmäkulmasta ja kehottaa tarttumaan uuteen päivään.

Ruukussa rehottavat taikapajut saavat vielä kevään tullen tilalleen käppyräiset omenapuuvanhuksen oksat. Ja näin on pois pyyhkäisty ysärit itämaisuuden rippeet reippaan rosoisesta tyynyhuoneen tunnelmasta… 

Portailta tyynyhuoneeseen noustessa tuntee jo miten keuhkot täyttyy hapesta ja mieli valosta. Lainalapset kutsuu tilaa ”lataamoksi”..

Lehtipinojen keskellä koreilee kirpparilöytöni ”kirjasintaulu”, joka täyttyi eriparisista mustista shakkinappuloista. 

Puolihuolimattomasti nuppineuolojen varassa törröttävät Ismo Höltön suloiset valokuvat 60-luvun helsinkiläislapsista. 

Näistä elementeistä on kotini tyyneyden tyyssija tehty. Maailman murheet tuntuu kaukaisilta ja arki ihanalta.