Junassa istuessani ajattelin vaihteeksi itseäni, kukapa niin ei välillä tekisi? Koen olevan suhteellisen ristiriitainen tapaus. Opiskelen unelmieni alaa, ympäristöpolitiikkaa, mutta samalla olen ainakin kaveripiirini pinnallisimpia ihmisiä. Rakastan shoppailua ja laadukkaita tavaroita. Pidän laittautumisesta ja voin kuluttaa asun valitsemiseen ja meikkaamiseen pitkiäkin aikoja.

Samalla sisälläni asuu pieni ekoihminen. Puhum aina vahvasti ympäristöstä ja tulevaisuuden ajattelemisesta. Ja siitä kuinka tärkeää on valita asiat niiden ekologisuuden kannalta. Mutta eikös se sanonta mennyt niin, että ”älkää eläkö niin kuin minä, vaan niinkuin minä opetan”? 

Jokainen ihminen on jollain tavalla pinnallinen ja se on minusta ihanaa. Ei voi ainoastaan ajatella muita, on ajateltava itseään. En kuitenkaan ajattele oikeasti vain itseäni, vaan jos läheiseni ovat pulassa, niin kyllä he menevät omien tarpeiden edelle.

Ja pinnallisuudesta ja ihanista tavaroista vielä. Eikö klassikko merkkilaukku ole suhteellisen ekologinen ostos, sehän kestää sitten vuosia, ellei vuosikymmeniä?

Have a beautiful day!

Love Vaula