Ihminen ja eläin

Olin kurssilla, joka käsitteli ihmistä ja eläintä. Koin siellä useasti itseni surulliseksi. Surulliseksi siitä, kuinka huonosti eläimiä kohdellaan. 

En ole koskaan kokenut olevani mikään suuri ”eläinihminen”, mutta kuitenkin herkistyn todella helposti eläinten huonoakohtelua kohdatessani. Haluan vain välillä sulkea silmät ja ajatella kaiken olvan hyvin.

Tämä tunne on varmaan monelle tuttu, mutta erikoisuus onkin tässä se, että kun ihmiset kokevat vääryyttä, minua ei asia juurikaan hetkauta. Johtuuko tämä vain siitä, että ihminen voi itse vaikuttaa asioihin, eikä ole koskaan täysin viaton? 

Ah, tämä meni todella syvälliseksi jutuksi taas, mutta se oli vain mielessäni.

Ps. Miksi junassa vanhukset nousevat seisomaan 5 min ennen kuin ollaan asemalla?