Psykofyysisen fysioterapian sivuvaikutukset

Psykofyysisestä fysioterapiasta on seurannut minulle joitain sivuvaikutuksia, joita en odottanut hoidosta tulevan. En kyllä tiennyt mitä odottaa, joten näihin oli aika vaikea varautua.

Ensimmäinen sivuvaikutus johon en osannut varautua on nälkä. Joka kerta kun olen siellä, alkaa vatsa kurisemaan ja jälkeen olen aivan valmis ruokapöytään. Fysioterapeutti on mahani ärjyessä hoitopöydällä sanonut että ”saatiin aineenvaihduntaa heräteltyä” ja ”kehoni reagoi hyvin hoitoon”, joten oletan että reaktio kuuluu asiaan. Kyllä mieliteoista kärsin siinä missä muutkin, mutta oikea nälkä ja halu antaa riittävää ravintoa keholle on jotain ällistyttävää.

Toinen sivuvaikutus on ollut äärimmäinen rentouden tunne, jota en ole uskoakseni kokenut koskaan elämässäni tuossa mittakaavassa. Hädin tuskin selvisin autolle ja sinne päästyäni menin vain makuulle. Olo oli kuin olisi napsinut relaksantteja kirsikkatomaattien sijasta. Kun kerroin fysiatrille, oli hän iloinen että hoito oli vaikuttanut noin, lupasi kyllä että jatkossa koitetaan säilyttää ajokunto.

Kolmas ”haittavaikutus” on lempparini. UNI! En ole sairastaessani nukkunut kuin 3-5 tuntia yössä, sekin pätkissä. Nyt kahden hoitokerran jälkeisinä öinä, olen nukkunut kuusi tuntia. Muistamatta yhtäkään heräämistä. Tuohon ei ole pystynyt edes vahvat lääkkeet, joista olen aikoja sitten luopunut turhina.

Mä olen täysin myyty tuolle hoitomuodolle ja haluan lisää sivuvaikutuksia. Mun fysioterapeutit Bodymindilla on ihmeidetekijöitä. Vaikka kukin ”haittavaikutus” on esiintynyt vain kerran tai kaksi, antaa ne toivoa paremmasta aivan suunnattomasti.

Näen välillä pienen valonsäteen!