Psykofyysisen fysioterapian sivuvaikutukset

Psykofyysisestä fysioterapiasta on seurannut minulle joitain sivuvaikutuksia, joita en odottanut hoidosta tulevan. En kyllä tiennyt mitä odottaa, joten näihin oli aika vaikea varautua.

Ensimmäinen sivuvaikutus johon en osannut varautua on nälkä. Joka kerta kun olen siellä, alkaa vatsa kurisemaan ja jälkeen olen aivan valmis ruokapöytään. Fysioterapeutti on mahani ärjyessä hoitopöydällä sanonut että ”saatiin aineenvaihduntaa heräteltyä” ja ”kehoni reagoi hyvin hoitoon”, joten oletan että reaktio kuuluu asiaan. Kyllä mieliteoista kärsin siinä missä muutkin, mutta oikea nälkä ja halu antaa riittävää ravintoa keholle on jotain ällistyttävää.

Toinen sivuvaikutus on ollut äärimmäinen rentouden tunne, jota en ole uskoakseni kokenut koskaan elämässäni tuossa mittakaavassa. Hädin tuskin selvisin autolle ja sinne päästyäni menin vain makuulle. Olo oli kuin olisi napsinut relaksantteja kirsikkatomaattien sijasta. Kun kerroin fysiatrille, oli hän iloinen että hoito oli vaikuttanut noin, lupasi kyllä että jatkossa koitetaan säilyttää ajokunto.

Kolmas ”haittavaikutus” on lempparini. UNI! En ole sairastaessani nukkunut kuin 3-5 tuntia yössä, sekin pätkissä. Nyt kahden hoitokerran jälkeisinä öinä, olen nukkunut kuusi tuntia. Muistamatta yhtäkään heräämistä. Tuohon ei ole pystynyt edes vahvat lääkkeet, joista olen aikoja sitten luopunut turhina.

Mä olen täysin myyty tuolle hoitomuodolle ja haluan lisää sivuvaikutuksia. Mun fysioterapeutit Bodymindilla on ihmeidetekijöitä. Vaikka kukin ”haittavaikutus” on esiintynyt vain kerran tai kaksi, antaa ne toivoa paremmasta aivan suunnattomasti.

Näen välillä pienen valonsäteen!

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli

Ahdistusta ja psykofyysista

Tänään menin psykofyysiseen ihan kamalassa ahdistuksessa. Ärsytti ja harmitti. Itkin ja tärisin. Fyssari pyysi ottamaan asennon missä on hyvä olla ja laittoi painopeiton mun päälle. Rauhoitteli, heilutteli ja silitteli mua. Kun pahin oli ohi hän opetti itsesäätelyä josta olisi ahdistuksen haltuun saamisessa hyötyä. Viiteen laskien painettiin jalkoja alustaan ja kämmeniä yhteen, viiteen laskien rentoutettiin. Painaessa hengitin sisään, vapauttaessa ulos. Pään sisällä laskiessa ajatukset puski voimakkaasti läpi, kun siirryin laskemaan ääneen oli ajatusten hallinta helpompaa. Homman pointti oli saada ahdistusta purkautumaan kehosta oikein ja estää ajatuksia viemästä tilannetta pahempaan. Ahdistaessa mulla on nykyään tapana käpertyä tiukasti palloksi, tuolla kropan jännittämisellä ja vapauttamisella saan tavallaan pitää sen turvamekanismini, rentouttamisen tuodessa tarvittavat hyödyt kehon rauhoittamiseen.

Juteltiin lapsuudesta ja sen vaikutuksesta nykypäivään. Kaikki tuntui ihan loogiselta, niin kuin ennenkin, mutta ongelmat mulla tulee siinä kuinka muuttaa nykyisiä asioita. On helpompaa sanoa että laita omat tarpeet ykköseksi, kuin oikeasti tehdä niin. Tai sanoa että älä tee toisen puolesta asioita jotta sen on itse pakko, kun seuraus on se että toinen on sitten ilman rahaa ja kadulla. Ajatuksissa pystyn olemaan reagoimatta toisen ilkeyteen ja järkeillä että se purkaa omaa pahaa oloaan, kun taas en tilanteessa jossa pää alkaa kierrättää satoja ajatuksia, sydän hakkaamaan liikaa ja hengitys alkaa vaikeentua.
Hiukan on huono omatunto siitä että aikaa meni akuutin tilanteen rauhoitteluun ja pelottaa etten pysty käytäntöön siirtämään itsesäätelyä yksinäni. Fyssari sai sen kuulostamaan niin helpolta.

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys