Mun suhde syömiseen on aika kamala. Pidän itselleni rajoja, mitkä on usein aika mahdottomat ja ruoka-aineita mitä syön on aika vähän. Rasvaa syön vain sillon kun kroppa sitä tosissaan huutaa, hiilareissa pysyn pääosin hedelmäsokerista tulevissa. Kerran viikossa sallin karkkia tai jotain muuta ”kiellettyä”. Kun ongelmia on muutenkin, matkoilla syöminen on vielä haastavampaa. Ulkona syöminen on jo ennen sallittujen ruoka-aineiden listan mukaan tuloa vaikeaa, tulee aina olo että ihmiset kiinnittää huomiota juuri siihen mun syömiseeni kamalasti, tuntuu että kaikki tuijottaa/arvostelee mua ja mun ruokamääriä. Järjellä tajuan sen olevan mielikuvitusta, se järki vaan ei noissa tilanteissa ole mukana. Päälle vielä syömisen ja kalorien pelko, niin ravintoloissa on vallan helppoa.

Matkustan paljon, se on mulle henkireikä joka antaa mulla virtaa taistella lukuisia sairauksia vastaan. Tänä vuonna olen ollut ulkomailla parikymmentä kertaa ja viidesti naapurimaita kauempana lentäen. Viime perjantaina lähdin baltiaa kiertämään autolla. Ensin laivalla yli tallinnaan ja siitä ajaen lyhyissä pätkissä eteenpäin.

Laivalla syöminen on aina tosi haastavaa, tax free on täynnä järkyttävän kokoisia karkkipusseja, sipsiä, limua ja viinaa. Tietenkin salamipötköjä ja juustoa löytyy myös. Ravintoloihin en pysty menemään syömään ja Fast Lanelta mukaan saa vain harvoin mitään mun ruoka-aineisiin sopivaa mukaan hyttiin syötäväksi. Joskus aikoinaan Tallinkilla sai kirsikoita, mansikoita ja herneitä pikku kipoissa,  ne oli ihania, nykyään ainut on Fast Lanella joku epämääräisen näköinen hedelmäsalaatti. Juotavan takia tuli silti tax freessä käytyä ja hyvä niin, hyllyssä oli mansikoita, rypäleitä, porkkanoita, kirsikkatomaatteja ja omenoita. Ei pelkästään läskimättöä. Hyvä Tallink!!!

Virossa ollessa mulla on yksi pahe jonka sallin itselleni joka kerta, brita kakku. Kamala omatunto siitä tulee, mutta se on vaan niin hyvää, joten tunnontuskat olen vain päättänyt kestää. Kosteaa kakkupohjaa, kermaista täytettä, vadelmia, marenkia.. Mmmmmm.. Kakku on mun heikkous! Itse tehty mustikkarahkakakku vielä pahempi, sitä voisin syödä niin kauan että itken vatsakrampeista. Onneksi on sen verran kova töinen että sen jaksaa maximissaan kaksi kertaa vuodessa tehdä ja silloin syömässä on muitakin kuin minä. Tällä kertaa kesken brita kakku palaa iski ajatukset väliin ja jätin kakun puoleen väliin, en ole kauhean ylpeä siitä ja samalla silti mietin ilolla säästettyjä kaloreja. Miten ajatukset voi olla samasta asiasta kahteen suuntaan?

Latviassa ruokailu oli vielä haastavampaa, kaupoissa missä käytiin oli huonot salaattivalikoimat, eikä mitään pilkottuja hedelmiä valmiina. Päädyin sitten elämään mango-banaani smoothieilla ja hedelmillä. Viimeisenä päivänä sovittiin että mennään syömään kunnon ravintolaan. Kun sain tilattua oli ihan ok olo ja aattelin että menee hyvin. Oli kyllä epävarma olo ihonmyöntäisessä mekossa, onneksi istuttiin aika piilossa. Kun tungin salaattia suuhuni huomasin että siihen oli tungettu pestoa joukkoon. Heti iski ahdistus, ällötys ja huono omatunto siitä että tiesin että tulen jättämään ruokaa. Närpin sen minkä pystyin ”puhdistamaan” mössöstä, mutta paljon jäi syömättä. En vaan pysty syömään salaattia minkään mäyskeen kanssa.

Yhtenä päivänä jo takaisin suunnatessa vedin kaloreista välittämättä (+2000kcal) ja seuraavana sitten kärsin siitä. Turvotusta, huonoa omatuntoa, itsetunto nollissa ja perinteinen itseinho. Paluumatkalla näin huippu kauniin naisen syömässä omenaa ja siitä tuli sitten kunnon ahdistus ja itsesyytökset vielä päälle. Mikä hiton sika mä olen kun en pysty elämään omenalla, miksi mä en näytä niin laihalta ikinä, minkä takia mua tuijottaa peilistä vastaan sotanorsu, eikä joku Alexandra Parkin kroppainen kaunotar? Vaikka bmi:n mukaan mun pitäisi olla hoikempi, en ikinä saa sellaista ruumiinrakennetta.

Jäi mulla reissusta jotain mistä olla ylpeäkin. Ensimmäiseen kertaan neljään vuoteen olin pelkissä bikineissä rannalla, ilman shortseja tai jotain huivia päällä. Muistoksi jäi naurettavan näköinen ohut kirkkaanpunaiseksi palanut raita bikinien reunan kohdalle, johon en ilmeisesti ollut onnistunut aurinkovoidetta sutimaan.