Umpisurkeaa oloa

Nyt on ollut aika huono viikko meneillään, ahdistusta ja paniikkia ihan 24/7 ja päälle sain vielä ruokamyrkytyksen, joka aiheutti omat ilonsa tähän viikkoon. Vielä ei parempaa näy voinnin suhteen, mutta sain sentään hieman selvyyttä siihen miksi olo on tällainen.

Tällä viikolla oli kaksi käyntiä psykofyysisessä. Maanantain käynnillä oli ihana ”päänavaus” hoito joka rentoutti ihan uskomattomasti. Hoidon oikea nimi oli kaiketi kraniohoito, siinä käsiteltiin niskan nikamia ja kallon linjoja käsin. Muutama tunti kesti ihanaa rentoa, kevyttä, huoletonta oloa. Kunnes iskikin täysin päinvastainen. Kaikki alkoi ahdistamaan, omaa kehoa kohtaan tunsin tavallistakin suurempaa inhoa ja epävarmuutta. Ympärillä olevat ihmiset ja asiat ahdisti normaaliakin enemmän ja paniikkikohtauksia iski toinen toisensa perään. Pään sisällä vilisi ahdistuneita ajatuksia siihen tahtiin että tunsin etten kestä elää päässäni ja kehossani. Nämä olivat siis tunteita, ajatuksia ja pelkoja, ei mitään itsetuhoisuutta. Pahin meni onneksi seuraavana päivänä ohi, mutta käsittämätön ahdistus on edelleen päällä. Välillä vain tärisen ja itken sen voimasta. Ahdistus on tuonut myös jo ennestään heikkoihin uniin lisämausteen kamalien painajaisten muodossa. Viime yönä yksi pahimmista oli uni jossa olin sängyssä ja en pystynyt liikkumaan, peiton alla oli kimpussani jotain terävä hampaisia ja kynsisiä eläimiä jotka purivat ja repivät ihoani kaikkialta. Koitin unessa kiljua herätäkseni ja kun havahduin hereille minua sattui voimakkaasti kaikkialle missä eläimet unessa olivat olleet. Sama uni toistui neljä kertaa kahdenkymmenen minuutin sisällä. Sen jälkeen nousin, enkä hetkeen sänkyyn takaisin uskaltanut.

Tänään oli sitten se viikon toinen käynti psykofyysisessä. Kerroin heti olostani ja fyssari kertoi että välillä maanantaisen kaltaiset hoidot laukaisee jotain syvälle sisimpään haudattua ja tällaiset reaktiot on mahdollisia. Se lohdutti jo hieman, koska alkoi olla olo että nyt minussa on jotain peuuttamattomasti vialla ja vietän pian loppuelämäni jossain pehmustetussa huoneessa. Hän kertoi että olivat juuri toisen fyssarini kanssa keskustelleet minusta ja miettineet että minulle voisi olla hyödyllistä, että alettaisiin varovasti ja rauhallisesti kehoa kuunnellen raottelemaan esiin niitä syvälle haudattuja asioita, jotka kuitenkin nykypäivän tilanteeseen pahasti heijastuu. Tunti käytettiin siihen että kehoani ja ajatuksiani ohjaillen, opeteltiin ahdistuksen purkua kehosta. Samalla kaivellen sen syitä.

Minulla on tapana hakeutua ahdistuksen ollessa päällä pienen pieneen mykkyrään. Siitä asennosta lähdimme liikkeelle hakemaan tuntumaa siihen missä ahdistus minussa voimakkaiten paikallistuu. Sillä hetkillä se tuntui voimakkaana palleassa, hartioissa, niskassa ja käsissä. Siitä lähdettiin hakemaan asentoa jossa oma kehoni ei pahentaisi tilaa, vaan helpottaisi sitä. Minun mukavuusalueilla pysyen etsittiin asentoja joissa voisin kotioloissa saada helpotusta, hiukan sivuten myös julkisilla paikoilla saman hakemista. Kotiin minulle toimivaksi asennoksi löytyi vanha tuttu joogasta, lapsen asento. Siinä pystyn säilyttämään samalla omat turvamekanismini, mutta kuitenkin hengittämään samalla hyvin ja saamaan ahdistuksen aiheuttaman tärinän tuomia jännityksiä vapautumaan. Keskustelua kysymyksillä ohjatessa, päästiin myös hiukan kiinni ahdistuksen osasyyhyn, ainakin sosiaalisissa tilanteissa. Tällä kertaa esiin noussut syy oli reaktioni muihin ihmisiin, siihen kuinka päässäni heijastan heihin oman itseinhoni kroppaani ja itseäni kohtaan. Miten en kestä katseita tai vieraiden lähellä oloa, kuinka piilottelen asennoillani kaikkea kaulan ja polvien välistä, miten olen varma että vahingossa minua vilkaiseva ihminen ajattelee minusta samoin kun itse ajattelen ja se laukaisee ahdistusta. Mitään maata mullistavaa ei saatu aikaan, mutta on olo että pienet oivallukset saivat minut tuntemaan itseäni minimaalisesti paremmin. Huomattiin myös että olen tuota itseni piiloittelu kaavaa toteuttanut aika pienestä pitäen, jo ennen teini-iän syömishäiriön puhkeamista. Nyt piiloittelua löytyy asentojen lisäksi siitä että käytän aurinkolaseja julkisilla paikoilla satoi tai paistoi, piilottelen tyynyillä, kassilla, takilla tai millä vaan kohtia joita eniten vihaan (vatsa ja lantio) ja katson aina kulkiessani maahan etten vain huomaa jos joku vilkaiseekin minua.

Ensi viikolla onkin vapaa viikko psykofyysisestä fyssarin omien menojen takia, mutta siitä seuraavalla viikolla jatketaan kahden käynnin voimin. Toisella jatketaan tämän päiväisestä jos olo on silloin sellainen. Toisella tehdään niskan alueen lymfahoidon ykkösosa.