Yksi kilo

Mulla on menossa jonkun sortin kriisivaihe. En osaa suhtautua mihinkään asiaan oikein, tai ainakin suhtautuminen muuttuu sekunti sekuntilta. Ylipäätään kaikki ahdistaa ja pää vetää todella herkästi ylikierroksille.

Olen ollut tosi katkera painon jumittamisesta. Se on näyttänyt lähes samaa lukemaa todella pitkään. Nyt kun parin viikon tauon jälkeen kävin vaa’alla, olikin kilo kadonnut. Ensimmäinen reaktio oli riemu. Kuvittelin päässäni pari voi pakettia ja kuinka se määrä on sulanut musta pois. Toisena seurasi ”mitä sitten” fiilis ja vilkaisin jopa peilikuvaani nopeasti, todetakseni ettei siellä ole mitään muutosta. Kolmantena tuli sitten syyllisyys. En mä sais laihduttaa. Enkä tietääkseni ole laihduttanut, vai valehtelenko itselleni? Painorajat mitä olen muille uskotellut olevan mulle luontainen paino, ovat alipainon puolella. Eikä niissä ole mitään luontaista mulle, ainakaa enää lääkkeiden kanssa. Joten miksi mä hakeudun sinne väkisin?

Ahdistaa muutenkin tällä hetkellä tosi pahasti kaikki, niin jään nyt jumiin niinkin pieneen asiaan kuin yhteen kiloon. Pitää yrittää maanantaina avata suunsa psykofyysisessä, tuntuu vaan että on tyhmä sanoa tuollaisesta yhtään mitään. Tai tyhmä käyttää voimavarojaan kilon tuskailuun suuntaan tai toiseen. En vaan saa sitä mielestäni.