Parturireissu

Hiukset alkoi tulemaan silmille ja se ärsytti. Tiedän että tästä ärsytyksestä pääsee eroon käymällä parturissa. Parturiin siis! 

Tässä välissä taustatietoina että oli kevät 2014, ja olin juuri jäänyt sinkuksi. Edessä siis sinkkukesä. 

Parturissa täti kysyy ”Mites leikataan?” Vastaan hiusten tulevan silmille, ja se kutittaa. Täti neuvoo että voisin aina kädellä siirtää ne pois silmiltä, ja demonstroi mitä tarkoitti (tässä vaiheessa olisi pitänyt älytä vaihtaa mestaa, mutta enhän minä mitään älynnyt).
Kerron toiveeni, eli kaikkialta semmoiseksi kolme – neljä senttiseksi, se on ollut yleensä hyvä. Täti sanoo ”Selvä”, ottaa hiustenleikkuukoneen käteen ja surauttaa siitä näppärästi jonkinsortin epäonnistuneen jenkkisiilin. Eikä se tainnut olla edes jenkkisiili, se muistutti enemmän sitä että olisin sammunut ensimmäisenä ja joku mulkku olisi löytänyt sakset. 

Kun oli valmista, suuntasin suoraan viereiseen parturiin ja pyysin että ”Pelastakaa mitä pelastettavissa on” osoittaen hiuksiani. Tyttö nauraa mulle päin naamaa, ja ottaa minut istumaan ja alkaa leikkelemään. Kun homma on valmis niin hän ei ota edes maksua työstään vaan myy minulle purkin hiusvahaa. Silloin aloin käyttää lippistä (josta olen jo päässyt eroon). 

Eli nyt näytin todella oudolta. 
Aikaisemmin en ollut edes tajunnut miten paljon hiukset, hiustyyli ja kampaus voivat vaikuttaa ihmisen ulkonäköön. Ajattelin että hiukset kuin hiukset, mitä väliä. 

Sen jälkeen illalla kavereiden kanssa klubille, ja juttelemaan tytöille. 

Ensimmäinen daami johon menin tutustumaan odotteli kaveriaan, ja kun kaveri tuli paikalle hän alkoi nauraa minut nähdessään ja sanoi toiselle tytölle ”Sähän oot oikeen namupalan löytäny” ja molemmat lähti nauraen pois. 

Yllättävän moni tyttö, eri baareissa ja toisistaan tietämättä, teki keskenään täsmälleen samalla tavalla:
Eli tulen luokse ja sanon ”Moi”, tyttö katsoo vielä muualle, kääntää katseensa minuun hymyillen, näkee minut -> hymy hyytyy, laskee katseensa jonnekkin alaviistoon ja sanoo ainoastaan ”Jatka matkaa” tai ”Mee pois” heiluttaen kättä ikäänkuin häätäen jotain liian rohkeaa pieneläintä kesken piknikin, eikä katso enää edes päin. Siinä vaiheessa ei enää auttanut vaikka olisi yrittänyt jutella. 

Sitten oli pari tyttöä jossain tanssilattian liepeillä, kello alkoi olla jo lähempänä kolmea. Näen tytöt ja ajattelin mennä juttelemaan. Kävelen kohti, tytöt katselevat ympärilleen ja tanssilattialle ja kun olen muutaman askeleen päässä tytöistä toinen sanoo toiselle ”Täällä on enää vaan rumia jäljellä”. Avaan keskustelun sanomalla ”Moi, mitäs me rumilukset”. Molemmat kääntyy minuun päin ja toinen sanoo järkyttyneenä toiselle ”Voi ei, se kuuli”. Ja taas tuijotetaan lattiaa. Toinen näytti jopa hieman pelokkaalta. 

Yleensä keskustassa kulkiessa huomaa että saa katseita. Tytöt tsekkailee, ja se tuntuu kivalta. Tämän parturireissun jälkeen edes kauppojen kassat ei katsoneet päin. 
Mannerheimintiellä ja Kaivopihan edustalla pyörivät prostituoidut tosin tulivat usein tarjoamaan palveluitaan,
mutta eipä ole mun juttu.
Yhden kanssa moikkaillaan edelleen aina kun nähdään. 

No onneksi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara ja kasvavat takaisin. Syksyllä elämä oli jo paljon antoisampaa.