Pienet arvokkaimmat timantit

Ne pienet, niin pienet timantit. Niitä varjelee isolta maailmalta. Rakkaus heitä kohtaa salpaa mamman hengityksen, tuo ilon, onnen ja rakkauden kyyneleet silmiin. Mutta se huoli. Voi se huoli oman lapsen hyvinvoinnista ja terveydestä. Se riipii rintaa. Pienen pieni Noel säikäytti äitin oikein kunnolla viime perjantaina. Tavallisen nuhan ja tukkoisuuden kanssa mentiin sairaalaan ja sieltä lähdettäessä pienen sydämessä kuuluu sivuääni! Yritän ajatella positiivisesti, tosin itku kurkussa, että se oli se kuuluisa vaisto joka sanoi että nyt lähdetään päivystykseen! Onneks lähdettiin ja löydettiin se inhottava ääni toisen pienestä sydämestä! Meillä oli ihana lääkäri! Siis aivan ihana! Hän selitti ja kertoi sydäntä ultrattaessa kaiken, ehkä yritti rauhoitella äitiä joka ehti jo maalata piruja pitkin kankaita ja kyynelehti itsellensä melkein nestehukan. Sydämestä ei kuitenkaan (sillä koneella) löytynyt vuotoja tai reikiä. Kaunis virtaus ja kaunis sydän olivat lääkärin kommentit. Kontrolli aikaa odotellaan tammikuun alkuun ja toivon niin paljon kun äiti vain voi toivoa että se ääni olis kadonnut ja selivittäisiin vain säikähdyksellä!

Mitähän seuraavaksi. . No tietenkin pelonsekasin tuntein odotan mitä Nannan lääkäri sanoo huomenna kun on soittoaika labroista.. Mä en kestä enää yhtään huonoja uutisia.. Ja Nanna ei kestä enää yhtään verikoetta. Viime kerta oli jo ihan helvettiä kaikille, lapselle, äidille sekä niille kahdelle hoitajalle….

Nämä kaksi rakasta timanttia, niin kovat mutta silti niin hauraat <3