Lyhyt avaus

Ajatus blogista on pyörinyt ennenkin mielessä, mutta kunnon motivaatiota ei ole oikein ollut. Nyt kun ”mahavauvan” eli toisen lapsen laskettuun aikaan on vajaa kaksi viikkoa enää jäljellä niin päätin ottaa tuumasta toiseen ja aloittaa kirjoittamisen. 

Pian on esikoispojan iltapuuhien aika, joten siksi tällainen lyhyt ja tiivistetty esitelmä perheestämme. Poju syntyi vuonna 2011 ennenaikaisesti, jonka seurauksena hänelle jäi cp-vamma ja kehitysviivästymä. Myöhemmin hänelle puhkesi myös epilepsia. Pojun isän kanssa emme ole enää yhdessä vaan myrskyinen suhteemme päättyi reilu kolme vuotta sitten. Nykyiseen mieheeni tutustuin vielä ollessani yhdessä entisen kanssa ja suhteemme etenikin nopeammin, mitä oli tarkoitus. Ja tällä hetkellä odotamme siis ensimmäistä yhteistä lastamme, jonka laskettu aika ei ole enää kaukana. Olemme molemmat innoissamme, mutta huoli pärjäämisestä varjostaa välillä mieltä.

Syy sille, miksi aloittaa blogi juuri nyt..? Päällimmäisenä ajatuksena oli/on kirjoittaa itselleni, jotta voin myöhemmin lukea omia ajatuksia. En ole mikään mestarikirjoittaja, mutta jos jollakin on vastaava tilanne ja myös oma, ihana erityislapsensa ja kokee saavansa tätä kautta vertaistukea niin ainahan se on plussaa vaan! 🙂 Kirjoitan paremmalla ajalla tarkemmin meidän tähänastisesta matkastamme, nyt mammahommat kutsuvat.