WTF

Niin, että mitähän vittua nyt taas???

A on viettänyt eilisen ja tämän päivän täydellistä hiljaisuutta minun suuntaani. Which is fine, enhän minäkään ole mitään virkannut…

Paitsi, että… Kävin tänään A:n luona, salaa. Tai ei se nyt mitenkään hirveen salaa ollut, minullahan on avain A:n asuntoon, eli pääsen sinne koska vain ja jätin käynnistäni kyllä näkyvät merkit. A oli siis töissä ja tiesin, että hänelle on hyvät kaverit vähän kauempaa tulossa viikonloppua viettämään. Halusin viedä pienen viikonloppuun liittyvän tervehdyksen ja viestin, et pitää nyt oikeesti hubaa (vaikeuksista huolimatta). Kyllä se nyt _aina_ on tämäntyyppisistä huomionosoituksista vähintään kiitokset pistänyt. Voihan olla, ettei ole kotonaan käynyt (mitä en usko), mutta kun sitten muina miehinä kyselin kuulumisia, niin ei sanaakaan takas… Olis varmaan kannattanu soittaa sille taijotain.

Ehkä se on ottanut nyt ihan tosissaan tämän breikin ja ihan hyväkin niin, nimittäin jos se miettii jotain ei-niin-mieluisaa. On sit vaan hiljaa ja nähdään sit kun on sovittu ja kaikki hyvin. Taijotain. Mut ois se nyt helvetti jollain tasolla voinut huomioida hyvää tarkoittavan oman tyttöystävänsä, kun ihan asiakseen otin kysellä vointeja. Ei kai sitä tarviis huikata, ku ”hyvin menee, nyt ei ehdi enempää, kivaa viikonloppua”? Nää vastaamattomuudet on kyllä ikävimpiä ja raastavampia asioita ihmisen elämässä.

Mutta olen minä itsekin joskus.

Ja AINIIN! En suoranaisesti nuuskinut paikkoja, mutta tarkistin, onko mun hammasharja vielä kylppärin kaapissa. KYLLÄ, ja pienet voitontanssit. Mutta sitten: missä meidän yhteiskuva on hänen pöydältään? :,( :,( Tuli kyllä paha mieli. Ei tarvinnut olla kummoinen salapoliisi, että löysi hänen valitsemansa kuvan lähimmästä kaapista. Nostin sen muina miehinä takaisin paikalleen ja lähdin livohkaan.