Sanat eivät riitä
Koittipa eräs pimeä joulukuun perjantai ja pidin etäpäivää kotona. Työkaverin kanssa olimme palaverissa tietokoneen välityksellä ja yritettiin setviä asioita. Tiesin että tänä aamuna tulokset julkistetaan, ja olin edellisenä iltana lähettänyt sähköpostia hakutoimistoon, jotta siihen vastaamalla ilmoittaisivat pääsykokeen tuloksista. Kuka nyt kirjettä jaksaa odotella kun postilaisetkin lakkoilee? Palaveri oli siis menossa ja huomasin Lumiastani että oli tullut sähköpostia pari kappaletta. Avasin sähköpostin ja siellä se odotti, maili hakutoimistosta. Aloin lukemaan sitä ja kun viesti alkoi sanoilla ”Onneksi olkoon”, alkoi järjetön ilo pursuilla sisälläni. Piti vielä lukea eteenpäin, ja lukea se sama muutama riviä pitkä viesti useampaan kertaan jotta varmasti uskoin. Mutta oikeasti, olin saanut opiskelupaikan!!!!!!!!!!!!!!! Sitten oli pakko harhautua palaverin aiheesta ja alkaa hehkuttaa työkaverille mitä oli käynyt. Kyyneeleet tulivat silmiin ja pompin sohvalla istuallani. Kaameaa että oli hillittävä itsensä ja jatkettava palaveria vielä ainakin 45 minuuttia….
Palaverin jälkeen oli aika oikeasti pomppia ja lähettää tekstiviestiä avopuolisolle ja vanhemmille ja muutamalle kaverille. Sitten soitin pomolle, että haen opintovapaata. Mä todellakin tulisin pääsemään eroon näistä hommista ja aloittamaan uuden elämän. Uskomatonta 😀