JUST DO IT

Nyt se sitten viimein tuli tehtyä. Ilmoittauduin nimittäin elämäni ensimmäiselle puolimaratonille. Ajatusta puolimaratoniin tai jonkinlaiseen tavoitteelliseen juoksutapahtumaan osallistumisesta olen työstänyt jo useamman kuukauden. Tarkoituksenani oli viime kesänä osallistua Helsinki Midnight Run:iin, mutta tulehtunut nivuspahanen esti tämän aikeen.

Juoksuinnostuksen alku juontaa juurensa lähes parin vuoden taakse, josta lähtien lajia on tullut harrasteltua vaihtelevasti. Innostus on ollut kausittaista, joskus olen juossut tavoitteellisemmin ja välillä taas pelkästä lenkkeilyn ilosta. Viime kuukausien aikana juoksukärpänen on kuitenkin purrut kovaa ja korkealta, ja juoksemisesta on tullut minulle eräänlainen henkireikä. Juokseminen on terapiaa ja samalla myös mielen meditaatiokeino, sillä se rentouttaa mielen täysin. Sen seurauksena ajatukset ovat selkeämpiä ja negatiivinen energia katoaa. Mikään ei voita hyvän juoksuhetken jälkeistä fiilistä.

Talvikuukausien ajan olen mennyt work that treadmill -meiningeillä (tekosyynä liian kylmät juoksuvarusteet), mutta en malttaisi odottaa, että lumien sulaessa pääsen kunnolla ulos kirmaamaan. Puolimaratoniinkin on onneksi aikaa vielä muutama kuukausi, joten ehdin rauhassa treenata ja kehitellä harjoitusohjelmaa. 

Lenkkipolut, be ready!