Parasta bestiä on aamut

Haaveiltiin Antin kanssa koko viikko hitaasta lauantaista ja ihanasta aamubrunssista. (Tai ainakin itse olin haaveksinut, ja Antti tuli siinä temmossa mukana.) Eilisaamuna saatiin vihdoin toteuttaa tuo utukuva ja kaapia kaupasta korin täydeltä kaikkea ihanaa aamuvatsan täytteeksi.

Olen melkoinen aamuihminen. Aamuissa on erityistä pontta, kaikkea uutta ja jännittävää. Vipellän aina arkisin toimistolle intoa täynnä ja hihkun huomenia. Vaan eipä arki vedä mitään vertoja viikonlopuille, sillä vapaa-aamuina ehtii satsaamaan syöminkeihin. Kunnon aamupalapanostus sänkyyn, ja päivä on liipaistu käyntiin ensiluokkaisesti.

Ihana, rento viikonloppu ja hidas aamiainen pellavalakanoissa. Kuulostaa bestiltä (ja on!), mutta parasta bestiä on jakaa hetki oman lempi-ihmisen kanssa. Saa puhua niitä ja vieläpä näitä, saa olla hiljaa ja katsoa toista silmiin. Saa kuunnella tärkeitä asioita, nauraa pelleilyille ja todeta kilpaa kuinka hyvää ruoka on.

Jos katsot meidän croissantteja vähän viiraten, että mitä siellä sisällä on, niin nyt tulee varsinainen salaisuuspaljaistus! Paras croissanttitäyte on nimittäin paistettu kananmuna + pekoni. Sopivan ruokaisa ja ihanan suolainen, niin ettei varmasti jää ontto olo vatsaan. Mutta tietenkin tein kylkiäiseksi myös tavallisen salaattitäytteisen version, jotta saan kerättyä tarvittavat terveyspisteet.

Ja kaffetta. Puolen litran saavillinen kaffetta Satumetsä-kupista kitattuna on ikioma rutiinini vapaapäivien kunniaksi.

Olisipa jokainen aamu yhtä brunssijuhlaa.

– Essi