Praha pähkinänkuoressa

Kotiuduin Prahasta jo yli viikko sitten, ja olen siitä lähtien keräillyt itseäni. Tällaiset minilomatkin eroaa niin paljon arjesta, että tavalliseen elämään paluu tulee aina vähän shokkina. Nytkö sitä olisi taas töitä tehtävä, vaikka juuri unohdettiin, että töitä edes on?

Tuolla reissulla ei nimittäin hommia paiskittu, vaikka sitä oltiinkin vannottu kovaan ääneen. Kolmen päivän ajan lähinnä vain luuhattiin katuja, kuvattiin, pelattiin korttia, kulutettiin ravintoloiden penkkejä ja juteltiin. Naurettiin, mutten muista mille. Keilattiin täyskaatoja ja keilattiin ränniin. Syötiin puikoilla ja odotettiin, että Essi saa vihdoin annoksensa loppuun.

Oli meillä toki parinkymmenen minuutin kehityskeskustelut, että voitiin vakuuttavasti ristiä reissu työmatkaksi.

Minut määrättiin yksimielisesti matkanjohtajan tehtävään, jotta olisi joku jota syyttää, kun asiat menevät pieleen. Taisi olla ensimmäinen reissuni, kun kaikki sujui juuri niin kuin pitikin. Näillä matkanjohtajan valtuuksilla ajattelin jakaa Prahan kohteet, joissa kävimme, ja joissa sinunkin kannattaisi käydä.

VANHAKAUPUNKI

Tämä roikkuu kutakuinkin jokaisen Euroopan maan pääkaupungin must see -listoissa, mutta tottahan siellä on käytävä. Prahassa vanhaa kaupunkia ei voi välttää vaikka miten yrittäisi, koska se on kirjaimellisesti kaupungin ydin. Söpöjä sokkelokatuja kulkiessa voi nähdä Sigmund Freudin roikkumassa talon katolta, pysähtyä yksille katukahviloihin sekä kadottaa matkaseurueensa.

Prahan tunnetuin nähtävyys on vanhassa kaupungissa sijaitseva astronominen kello, joka näyttää muun muassa kuun ja auringon asennot taivaalla sekä kuluvan päivän ja kuukauden. Tähän erikoisuuteen on vielä lisätty patsaita, joista osa liikkuu tasatunnein, osa ei. Kello oli niin täynnä yksityiskohtia ja viisareita, että kuun ja auringon sijainnit jäivät ainakin meiltä pimentoon.

TOIS PUOL JOKKE

Prahan keskellä kulkee Vltava-joki, joka me ylitettiin kulkemalla kuuluisaa Kaarlensiltaa. 1300-luvulla rakennetun sillan kummassakin päädyssä kohoaa jykevät tornit, ja kaiteilla notkuu kolmekymmentä pyhimyspatsasta. Silta joutui välittömästi Instagram-kuvausteni näyttämöksi. (Voi työkaveriraukkaa, joka joutui aina kameran toiselle puolelle..)

Toisella puolella jokea jatkui samat vanhankaupungin vibat. Me suunnattiin mutkikkainta reittiä ylös kukkulalle, että saataisiin näköala koko kaupungista ja että löydettäisiin (hilpeyttä herättävä) Pyhän Vituksen katedraali. Meidät ja meidän omaisuutemme tarkistettiin ennen kuin saatiin lupa edetä katedraalin alueelle. Paikka oli kaiken kiipeämisen ja hyytävän tuulen arvoinen, sillä ainakin minuun koristeellinen katedraali teki vaikutuksen.

Kuljimme toista reittiä alas ja päädyimme kaupunginosaan, jossa sijaitsee John Lennonin seinä. Lennon-aiheisilla maalauksilla peitetty muuri syntyi prahalaisten nuorten toimesta pian Lennonin murhan jälkeen. Siitä lähtien seinän ulkonäkö on elänyt jatkuvasti, kun vanhojen maalausten päälle taiteillaan koko ajan uusia.

Muita ei kiinnostanut nähdä koko seinää, joten kävelimme oikoreittiä takaisin joen toiselle puolelle. Olin itse visitoinut seinän edellisellä reililläni, joten skippaus ei ollut isku eikä mikään. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut kiva ottaa uusi kuva, jota olisi voinut verrata vuoden 2017 versioon..

RUOKA JA JUOMA

Me ei ehditty tutustua kovinkaan syvästi tsekkiläiseen keittiöön, sillä syötiin vain yhden kerran vähän perinteisemmässä ravintolassa. Siellä eteeni kiikutettiin monenlaista lihaa, esimerkiksi puolikas ankka luineen päivineen, perunalättyjä ja kaaliseoksia. Kokemus oli kiinnostava, mutten ihan päässyt jyvälle siitä, onko esimerkiksi ankka ihan tavallinen ruoka tässä maassa. Lihaa siellä ainakin syödään, ja lihan kanssa kumotaan oluttuoppi jos seitsemäskin.

Pääruokien sijaan tiedän paremmin suositusta tsekkiläisestä herkusta, trdelnikistä. Se on pullakierre, joka on grillattu tikunnokassa ja sivelty esimerkiksi suklaalla. Näitä myydään kojuissa ja putiikeissa ihan joka kulmalla, joten niitä on vaikea olla huomaamatta. Työkaveri tosin kertoi heidän käyneen etsimässä trdelnikejä, mutta asunnolle palattiin tyhjin vatsoin. Tähän toki saattoi vaikuttaa se, että metsästysreissu tapahtui keskiyöllä.

Juomasektorilla dominoi olut. Tsekki on tunnettu maa oluen tuotannossa ja etenkin kulutuksessa. Tsekit kuuluvat suurimpiin alkoholin kuluttajiin, ja heidän huhutaankin juovan vuodessa jopa 130 litraa olutta per henkilö. Kävimme tutustumassa oluen tuotantoon olutmuseossa, jossa (oluelta tuoksahtava) mies piti meille lyhyen luennon oluen historiasta, kulutuksesta sekä tsekkiläisistä oluista. Museolipun hintaan kuului tietenkin neljä erilaista olutta, joita sitten nautittiin kivikellarissa.

Tähän loppuun on vielä kerrottava, että meidän Airbnb-asunto oli ihan unelma. Kattohuoneisto, jossa sisustusta leimasi puiset parrut, viistot katot ja isot ikkunat. Meillä oli myös kattoterassi, jolta näki Prahan yli aina Vituksen katedraalille saakka. En viitsi spämmätä kaikkia kuvia tähän yhteen postaukseen, joten näette varmasti myöhemmin vielä itse asunnosta kuvia.

Siinäpä meidän työreissu aikalailla olikin. Nyt läppäri kiinni ja kengänkärjet kohti oikeaa, produktiivista työpäivää.

– Essi