Terveisiä Muoniosta

Joulu meni idässä Kouvola-Lappeenranta-Imatra -väliä tempoessa. Iskin tähän postaukseen hehkuvimpia kuvia joulusta, joka oli suloinen ja valoisa. Erityisesti ilahdutti lumipeitteiset puut, jotka olivat niin kauniita, että huomasin yhtenäkin päivänä vain seisoneeni lenkillä kymmenen minuuttia tuijottamassa lumisateista kuusirivistöä.

Toissa päivänä saavuin idästä takaisin Helsinkiin, koska eilen tapahtui asia, jota on odotettu puoli vuotta. Tultiin uuden vuoden viettoon Muonioon!

Kun ennen joulua kerroin työkaverille lomasuunnitelmista, sain vastaukseksi:

Everyone: *travels south*
Essi: *travels north*

No, niin pääsi taas käymään. Muonio vain aina oudosti kutsuu, ja siihen kutsuun on vastattava. Tai siis ystäväni Aino kutsuu, ja me Antin, Joelin, Joonaksen ja Viivin kanssa ajettiin täysiä 16 tuntia Lappiin.

Tein töitä puolet matkasta, toisen puolen popitin muiden kanssa biisejä menemään. Torkahdeltiin aktiivisesti ja tanssittiin Kalinkan tahtiin keskiyöllä Lapin erämaatiellä, koska jalat oli verryteltävä.

Vihdoin sitten yön pimeinä tunteina saavuttiin suloisten ohjeiden mukaan Ainon perheen mökille. Ajettiin Muonion keskustasta pelkästään Ainon ääniviestien perusteella. Ohjeet menivät lyhykäisyydessään näin: vasemmmalla olevan mustan kyltin kohdalta käännytte oikealle, seitsemän postilaatikon jälkeen vasemmalle ja olette perillä, kun näette lyhdyn. Löydettiin ihme kyllä perille.

Nyt on luminen lappiaamu täynnä kaikkea mitä Lapissa nyt on. Mökin vieressä kohoaa Pallastunturi, rannassa huilii Jerisjärvi kylmän peittonsa alla ja me poristamme aamukahveilla lämpöä tähän maisemaan.

Suunnitelmana on olla niin kuin aikaa ei olisikaan. Saatamme käydä kelkkailemassa jäällä ja huiputtamassa tunturi lumikengin, tai sitten emme. Muoniossa kun on sellainen tyyli, että kaikki tapahtuu vähän kuin yllättäen. Kaikkea voi suunnitella, mutta kukaan ei sitten lopulta etukäteen tiedä, mitä tulee tapahtumaan.

Sellainen sopii tähän hetkeen.

– Essi