Kun sain tietää olevani raskaana

Olen aina sisimmässäni tiennyt haluavani lapsia, mutta ajankohta on luonnollisesti ollut epäselvä. Eihän lasten saantia voi suoraan suunnitella vaan se tapahtuu kun tapahtuu. Monet tähdet täytyy olla kohdillaan, jotta raskaaksi tuleminen on edes mahdollista. Mieluiten sellainen ihminen elämässä kenen kanssa haluaa saada lapsen, molempien fysiologia joka mahdollistaa raskauden ja toki mukavana lisänä olisi sellainen elämäntilanne, että vauvan tuloa voisi odottaa hyvillä mielin. Itselleni tämä on tarkoittanut turvallista, hyvinvoivaa parisuhdetta ja sellaista taloudellista tilannetta, että vauvaan on ”varaa”.

Useamman vuoden olen ajatellut omaa lasta hyvinkin usein ja lukenut aiheesta paljon. Olen kuunnellut podcasteja raskauksista ja löytänyt itseni selailemasta erilaisia tarinoita lasten saannista tai saamattomuudesta. Kyseenalaistin haluni saada lapsia myös täysin lukemalla Heini Maksimaisen Vauvattomuusbuumi-kirjan. Kirjassa käsitellään esimerkiksi vapaaehtoista lapsettomuutta ja kirja herätti hyvää keskustelua niin itseni kuin ystävienikin kesken. Monen pohdinnan jälkeen tulin lopputulokseen, että ajatus lapsen saannista kiehtoo vain, jos voin jakaa raskauden ja vanhemmuuden minulle rakkaan ihmisen kanssa. Toki tilanne voisi olla eri kymmenen vuoden päästä jos olisin todennut, että sopivaa elämänkumppania ei ole löytynyt ja biologinen kelloni tikittäisi jo viimeisiään. Silloin saattaisin hyvinkin harkita lasta myös yksin, mutta oman lapsuuteni pohjalta olen aina haaveillut ydinperheestä myös oman vanhemmuuteni kohdalla.

Lääkärin diagnoosi

Nykyisessä parisuhteessa oli selvää alusta asti, että haluamme molemmat jossain kohtaa lapsia. Asia tuli kuitenkin melko pian vakavasti puheeksi, sillä pian yhteenmuuttomme jälkeen sain lääkäriltä huolestuttavia uutisia. Olin kärsinyt jo vuosia kivuliaista menkoista ja halusin käydä lääkärissä tarkistamassa onko kehossani kaikki hyvin. Muistan kun makasin tutkimuspöydällä ja gynekologi kysyi haluanko lapsia. Sanoin että haluan kyllä tulevaisuudessa ja näin hänen ilmeen vakavoituvan. Hän kertoi, että toisessa munasarjassani on melko iso ”epämääräinen kasvain” tai jokin vastaava löydös. Hän ei osannut ultran perusteella tietenkään sanoa oliko kyseessä hyvä- vai huonolaatuinen löydös – muistan vain, ettei hän tiennyt mikä se on. Kuulemma hän laittaisi välittömästi kiireellisen lähetteen sairaalaan ja minun pitäisi jäädä vain odottamaan kutsukirjettä jatkotutkimuksiin.

Kävelin kotiin itku kurkussa ja kun puolisoni palasi töistä, en saanut sanottua sanaakaan kyyneliltäni. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin syöpä ja siitä seuraavan voikin arvata.

Pääsin onneksi pian magneettikuvauksiin ja siitä lääkärin puheille naistenpolille. Lääkäri kertoi, että magneetissa löytyi muutakin. Molemmissa munasarjoissani oli yhteensä kuusi kasvainta, yhden sijaan. Kasvaimet olivat endometriooma-kasvaimia, eli minulla todettiin endometrioosi. Endometrioosi on kohdun limakalvon sirottumatauti, joka on krooninen. Siihen ei ole parannuskeinoa, mutta oireita voidaan hoitaa esimerkiksi lääkkeillä tai leikkauksilla. Olin lukenut endometrioosista joskus aiemmin, ja tiesin että sen yksi suurimmista haitoista voi olla lapsettomuus tai vaikeus hankkiutua raskaaksi. Pidätin itkua lääkärin vastaanotolla, mutta kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani. Päässäni pyöri miljoona eri ajatusta ja kauhuskenaariot tulevasta.

Lääkäri kertoi heti alkuun, ettei hän tässä kohtaa suosittele leikkausta, sillä olin ilmaissut perheenlisäys haaveeni. Leikkauksissa on aina riski vaurioittaa munasarjoja ja niitähän tunnetusti raskautumiseen tarvitaan. Toinen vaihtoehto pitää sairaus kurissa, on aloittaa hormonaalinen hoito, eli esimerkiksi e-pillerit. Olin vuosia sitten syönyt e-pillereitä, mutta jättänyt ne pois erinäisten haittavaikutusten takia ja halusin saada kehoni luonnolliseen tilaan. Tämä luonnollinen tila oli sitten antanut vauhtia taudin puhkeamiselle ja tässä sitä oltiin. Koin huonona vaihtoehtona aloittaa enää uudestaan syömään e-pillereitä, sillä ajatuksena oli kuitenkin perheenlisäys tulevaisuudessa. Lääkäri antoi enää yhden vaihtoehdon ja se oli aloittaa lapsen yritys välittömästi. Jos yritys ei tuottaisi tulosta, lapsettomuushoidot tulisi aloittaa yhdeksän kuukauden jälkeen julkisella puolella.

Raskauden yrittäminen

Melko pian uutisen jälkeen totesimme puolisoni kanssa, että miksi enää tässä tilanteessa odotamme. Ei ole varmuutta siitä voinko tulla raskaaksi ja asian lykkääminen ei ainakaan paranna asiaa – päinvastoin. Niinpä päätimme, että lapsi saa tulla jos on tullakseen ja jätimme asian korkeamman käsiin.

Jo muutaman viikon päästä lääkärikäynnistä oli taas se aika, kun kuukautisten oli tarkoitus alkaa. Kiertoni oli ollut hyvin säännöllinen jo pidemmän aikaa, joten osasin tunnistaa kehoni viestejä lähestyvistä naistenpäivistä. Oloni oli tällä kertaa hieman erilainen ja vitsailin puolisolleni marraskuisena iltana, että ehkä olenkin jo raskaana ja teen seuraavana aamuna testin jos menkat eivät ole alkaneet. Mahaa jomotti samalla tavalla kuin ennenkin, mutta nyt lisänä oli flunssainen olo ja kuumat aallot. Heräsin seuraavana aamuna varhain ja totesin, etteivät menkat olleet tosiaan alkaneet.. Puolisoni nukkui vielä ja päätin tehdä testin vaikka olin aivan varma, se olisi vielä negatiivinen. Odotin tarvittavat minuutit ja ne tuntuivat ikuisuudelta, kunnes testiin pamahti kaksi hyvin vahvaa punaista viivaa. Olin siis sittenkin jo raskaana!

Hengitin hetken syvään itsekseni ja kaikki tuntui epätodelliselta. Kävin itkunsekaisin tuntein herättämässä puolisoni ja näytin testiä hänelle. Päässäni pyöri jälleen miljoona ajatusta. Miten tämä voi olla mahdollista kun sain vasta tietää, etten ehkä voisi saada lapsia endometrioosin takia.

Haimme apteekista samana päivänä vielä digitaalisen testin ja kyllä, se varmisti asian ”raskaana 2-3vk”. Siinä sitten sulateltiin uutista toki onnellisin, mutta hämmentynein fiiliksin. Tämä lapsi oli selvästi halunnut meidät vanhemmikseen, sairaudestani huolimatta. <3

Jos haluat lukea lisää endometrioosista, Korento Ry:n sivuilla on kattavaa tietoa.

PS: Vauva syntyi 1.8.2021 ja kaikki on hyvin! <3 Täällä on eletty rakkauden täyteisessä vauvakuplassa jo tovi. Kirjoitan myöhemmin synnytyksestä ja vauva-arjesta tarkemmin.