Espoosta Etelä-Pohjanmaalle – miten olen kotiutunut?
Avaan nyt hieman tätä aihetta, nimittäin muuttoa Espoosta Etelä-Pohjanmaalle. Konkreettisesti Seinäjoelle, lakeuksien kaupunkiin. On ollut huvittavaa miten moni on hämmästellyt sitä, miksi ihminen muuttaa pääkaupunkiseudulta Pohjanmaalle. Kysymykset ovat olleet pitkälti sellaisia, että olenko paluumuuttaja ja syntynyt näillä seuduilla. Muutinko työn perässä vai siis häh?! Miten kukaan haluaa lähteä pääkaupunkiseudun kuplasta ja onko tosiaan muuallakin Suomessa jotain elämää? Okei ehkä hieman liioiteltua, mutta se on saanut minut ajattelemaan. Ajattelemaan, että vitsaus siitä ettei kehä kolmosen ulkopuolella ole mitään, ei ehkä olekaan monille vitsaus vaan ihan oikea ajatus ja oletus. Toki täällä paikallisetkin ovat hämmästelleet sitä, että joku haluaa vapaaehtoisesti muuttaa Seinäjoelle. Oikein innostuneet, kun olen jopa kehunut tätä kaupunkia.
Myönnetään, että jossain kohtaa naiivina ajattelin itsekin, etten voisi asua missään muualla kuin Espoossa. Ehdin toki asua siellä yli kaksikymmentä vuotta jaksoittain, kunnes muutin opiskelemaan Hyvinkäälle. Sieltä jatkoin elämää Helsinkiin, sitten Australian Sydneyyn, sen jälkeen Thaimaan Bangkokiin ja vielä Espanjan Torreviejaan. Ulkomailla vietin muutaman vuoden ja palasin takaisin Espooseen. Pakko kyllä myöntää, että jos näitä kaikkia kokemuksia ei olisi takataskussani, en olisi varmastikaan muuttanut Seinäjoelle. Olisin edelleen se turvallisuudenhakuinen arka nainen, joka ei uskaltaisi tehdä hyppyjä tuntemattomaan.
”Voin sanoa, että kyllä harmittaisi ja kaduttaisi, jos en olisi uskaltanut.”
Miksi sitten muutin Seinäjoelle?
Pian on takana vuosi seinäjokisena ja aiempien kokemuksien pohjalta olen todennut, että ensimmäiset puoli vuotta on hyvä antaa aikaa sopeutumiselle. Tiesin, että vaikeita päiviä tulee aina. Niitä kun itkettää ja on ikävä esimerkiksi ihmisiä ja maisemia vanhassa kotikaupungissa, mutta se on luonnollista. Ikävää en varmasti koskaan saa pois, mutta sen kanssa oppii elämään. Vietin jokin aika sitten muutaman päivän yksin Vietnamin Hanoissa ja päädyin keskustelemaan ympäri maailmaa asuneen amerikkalaismiehen kanssa, joka antoi viisaan elämänohjeen kokemuksen rintaäänellä. ”Älä koskaan vertaa uutta kotikaupunkia aiempaan, vaan aloita elämä aina uudelta pohjalta ja katso kaupunkia tuorein silmin.” Neuvo on jäänyt mieleen. Suurin syy muuttooni Etelä-Pohjanmaalle oli rakkaus. Nykyinen puolisoni ja lapseni isä. En kuitenkaan muuttanut vain hänen vuokseen, vaan olin aiemmin käynyt jo kriisiä asuinpaikkani suhteen ja harkinnut lähtöä pois pääkaupunkiseudulta.
”Korona antoi tosiaan aihetta sisäänpäin kääntymiselle ja oman elämän tarkastelulle.”
Nautin vapaa-ajasta, vapaudesta ja rauhasta. Tein enimmäkseen etätöitä mutta jos kävin toimistolla, työmatkaan meni hyvässä lykyssä melkein tunti per suunta. Aamuni alkavat parhaiten kun saan olla itsekseni, mutta kun istuin täpötäyteen metroon maski kasvoilla, olin saada välillä paniikkikohtauksen. Mietin, että miksi elää näin? Asumiskustannukset kirpaisivat myös kuukausittain kun oli vuokranmaksun aika. Omistusasunnon ostaminen tuntui niin kaukaiselta haaveelta, että tuntui enemmänkin turhauttavalta säästää, sillä en pystynyt nähdä itseäni asumassa millään tietyllä alueella pääkaupunkiseudulla. Ne alueet mistä olisin haaveillut, olivat aivan liian kalliita. Kauemmas muuttaessa taas matkustusaika olisi pidentynyt esimerkiksi Helsingin keskustaan ja se taistelee taas vapaa-ajan arvostustani vastaan. Minulla oli dilemma.
Päätös oli siis hyvin helppo, kun nykyinen puolisoni astui kuvioihin ja pohdimme muuttaisiko hän pääkaupunkiseudulle vai minä Etelä-Pohjanmaalle. Muutin syksyä vasten ja lähdin ehkä hieman ”pessimisti ei pety”-asenteella. En pettynyt, vaan päinvastoin olin positiivisesti yllättynyt. Yllättynyt siitä, miten suurkaupungeissa asunut ihminen voikaan nauttia yksinkertaisuudesta. Lyhyistä välimatkoista, luonnosta ja rauhasta. Siitä, että uskaltauduin vuosien jälkeen ajamaan autoa. Siitä, kuinka nopeasti löysin uusia harrastuksia ja ystäviä ja sain rakennettua toimivan arjen tänne. Siitä, että tunsin olevani kotona. Uskon siis, että Etelä-Pohjanmaalla tulee vietettyä tovi. Ainakaan pääkaupunkiseudulle ei ole mikään hinku tällä hetkellä, mutta koskaan en sano ei ikinä. Elämäntilanteet muuttuvat ja kun on avoin eri vaihtoehdoille, elämä on paljon rikkaampaa ja hauskempaa. Haaveilen edelleen, että voisin asua eri paikoissa eri vuodenaikoina. Saa nähdä mihin elämä meitä vie ja mistä löydämme itsemme tulevaisuudessa. Nyt on kuitenkin hyvä näin.
Seinäjoki teki minusta artikkelin viime syksynä heidän kampanjaansa etätyöperäisestä muutosta. Pääset lukemaan sen täällä.
Samoin Iltalehti tarttui artikkeliin ja teki oman julkaisunsa, jonka pääset lukemaan täällä.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia muuttamisesta tai paikkakunnan vaihdosta. Kommentoi siis vapaasti, jos sinulla on omakohtaisia kokemuksia aiheeseen liittyen!
Hyvin on siis mahdollista, että vielä voi kulua muutamakin viikko, ennen kuin vauva ilmoittaa tulostaan.Ymmärrän nyt hyvin sen kun monet ovat sanoneet, että loppuraskaudessa päivät tuntuvat viikoilta ja tunnit päiviltä. Samaan aikaan nautin siitä, että olen vielä yhtenä kappaleena ja itsekkäästi saan vain löhötä sohvalla ja katsoa Netflixiä. Toisaalta en malta odottaa, että saan lapseni syliin ja pääsen tutustumaan häneen.