Vauva 2kk – miten meillä menee?

Meillä menee pääasiassa hyvin, mutta tällä hetkellä flunssaisesti. Yli kaksi kuukautta jo vauva-arkea takana ja aika on mennyt nopeasti ja hektisesti. Tuntuu, että vasta nyt on päässyt kunnolla rauhoittumaan äitiyden äärelle. Melko pian synnytyksen jälkeen muutimme uuteen asuntoon ja sitä ennen oli tietenkin asunnon pakkausrumba. Sitten tulikin synnytys ja siitä toipuminen ja vielä viikko synnytyksen jälkeen jouduin leikkaussaliin kohdun kaavintaan, sillä istukan pala oli jäänyt kohtuun. Tämä aiheutti rajun verenvuodon, jonka takia olin melko heikossa hapessa useamman päivän. Sitten tulikin muutto, tavaroiden purkaminen ja asettuminen uuteen kotiin. Sen jälkeen olikin aika järjestää ristiäiset ja kaiken summana koko perhe sairastui flunssaan. On muuten ollut sitkeä ja raju tauti jo viikon verran, mutta olo alkaa koko ajan helpottamaan. Tässä siis kiteytettynä meidän viimeiset kuukaudet.

Vietimme tosiaan 25.9.ristiäisiä ja rakas tyttäremme sai nimekseen Isla Adessa <3. Tuntuu hassulta kutsua häntä omalla nimellään, kun koko ajan on puhunut vain vauvasta. Ristiäiset olivat ihanat ja tilaisuus oli herkkä ja rakkauden täyteinen. Oli ihana saada omat sukulaiset kylään Pk-seudulta Seinäjoelle, kun muuten näemme liian harvoin.

Pidimme juhlat seurakuntatalolla, sillä siellä oli enemmän tilaa kuin kotonamme. Ajattelin, että on myös helpompi pitää ristiäiset muualla, sillä tilan puolesta sai lainata astioita ja kaikille vieraille löytyi istumapaikat. Näin jälkikäteen ajateltuna siinä oli enemmän vaivaa kuin helppoutta ja juhlien järjestäminen aiheutti melko paljon stressiä. Tila piti koristella erikseen, roudata pöytiä ja tuoleja, viedä ruuat tilalle, viedä roskat juhlien jälkeen ja pyörittää tiskit koneessa puhtaaksi.Toki myös ottaa koristeet pois ja laittaa kaikki huonekalut takaisin paikoilleen. Avaimet piti hakea muualta ja siihen päälle vielä ruokien valmistelu ja kaiken vieminen tilalle. Tilasimme myös kukat ja kakun erikseen. Hommaa siis riitti ja olisihan se ollut helpompi kotona organisoida ja koristella, mutta kun vieraita on parikymmentä, pitäisi olla melko iso asunto sitä varten. Juhlat olivat kuitenkin kaikin puolin ihanat ja jos joskus vielä ristiäisiä järjestämme, menevät ne varmasti enemmän rutiinilla kun siitä on jo kokemusta.

Mikä on yllättänyt eniten vauva-arjessa?

Kaksi kuukautta siis olen ollut äiti. Vanhemmuus on tuntunut heti ensi hetkistä luonnolliselta, enkä sitä epäillytkään. Eniten on kuitenkin yllättänyt se tunteiden vuoristorata. Siihen ei voi varautua, kun ei yhtään tiedä miten omat hormonit heittävät ja tunnekirjo on ollut valtava. Kaikki tuntuu varsinkin raskaalta väsyneenä, mutta tieto siitä että aika auttaa kun vauva nukkuu pidempiä pätkiä, on helpottanut itseäni. Nyt kahden kuukauden jälkeen arki tuntuu rullaavan mukavasti. Asiassa kuin asiassa auttaa se kun ”perusteet” ovat kunnossa, eli enää ei tarvitse miettiä miten se vaippa nyt laitetaan ja miten vauva pitää kylvettää. Päivä päivältä myös opin tuntemaan vauvaa paremmin ja tuntuu, että osaan jo lukea hyvin hänen viestejään. Esimerkiksi milloin on nälkä, milloin vaippa märkä yms. Saamme olla kyllä kiitollisia siitä, kuinka perus tyytyväinen vauva meillä on.

Imetys

Toinen yllättävä asia on ollut imetys. Halusin että vauva on täysimetyksellä jos se vain onnistuu ja onneksi on onnistunut vielä tähän asti. Vinkkinä kaikille esikoistaan odottaville, että lukekaa mahdollisimman paljon imetyksestä etukäteen. Eri imetysasennoista, kipeiden rintojen helpottamisesta, tiheän imun kausista, maidon nousemisesta yms. Imetys on valtavan iso ja herkkä asia, joka sitoo äidin lapseen 24/7 kiinni. Vasta näin konkretian kautta sen kokonaisvaltaisuuden on ymmärtänyt. Samaan aikaan se on ihana yhteinen hetki vauvan kanssa, mutta välillä se tuntuu myös raskaalta. On päiviä kun toivoisi, että voi kunpa isäkin voisi ruokkia vauvan. Samaan aikaan en halua antaa ”turhaan” korviketta, sillä  koen äidinmaidon olevan lähtökohtaisesti parasta vauvalle. Välillä on pakko toki pumpata maitoa jos itsellä on jokin pidempi meno, mutta pumppaaminen on myös melko raskasta. Pullot ja pumpun eri osat pitää aina pestä, keittää ja kuivata ja itse pumppaamisessa menee myös oma aikansa. Yritän toki nauttia tästä ajasta mahdollisimman paljon, sillä varmasti nopeammin kuin arvaankaan tulee se vaihe, että vauva syö jo kiinteitä ja silloin ikävöin imetystä.

Kotoa lähteminen

Kolmas yllättävin asia on ollut kotoa lähteminen. Välillä sitä vain jämähtää kotiin, vaikka nimenomaan kotoa poistuminen ja muiden varsinkin samassa elämäntilanteessa olevien tapaaminen piristää valtavasti. Välillä vain on niitä päiviä, kun on huonosti nukuttu yö takana ja päivään herätään vasta klo 12 maissa. Kun on suunnitellut lähtevänsä jonnekin ja saanut itsensä jotenkin lähtövalmiuteen, vauva ilmoittaa nälästä, sen jälkeen vaippa pitääkin vaihtaa, sitten on taas nälkä ja tuntuu ettei sama kaava lopu ikinä. Eihän se oikeastaan lopukaan, jossain kohtaa pitää vain lähteä, vaikka kaikki ei olekaan ”täydellisesti”. Pariin kuukauteen on mahtunut jo useampi kerta kun on ollut esimerkiksi sovittu aika neuvolaan tms ja hikihatussa on pitänyt pakata huutavaa vauvaa autoon kun lähtö on ollut niin haastavaa. Tämäkin helpottuu varmasti rutiinin myötä. Erityisesti itsevarmuutta on tuonut se kun on lähtenyt mammakavereiden kanssa esimerkiksi lounaalle ja huomannut, että kaikki meneekin hyvin, vaikka on imettänyt julkisella paikalla tai vaihtanut vaipan kahvilan vessassa. Jos vauva on alkanut huutamaan on siitäkin selvitty. Voi kuulostaa pieniltä asioilta että miten sellaista voi stressata, mutta kyllä niitä vain stressaa näin aluksi.

Mielenkiinnolla odotan seuraavia kuukausia. Parasta on ehdottomasti ollut vauvan hymyt, pienet naurahdukset ja jokeltelut. Myös se kun näkee puolison kasvavan vanhempana ja miten isän ja tyttären välille muodostuu ihana omanlaisensa suhde. <3