Hevostelua

Olen minimalisti, mitä tulee koriste-esineisiin sisustuksessa. Pääsääntöisesti pidän koristeita turhina pölynkerääjinä, karrikoidusti sanottuna. Älkää käsittäkö silti väärin, joihinkin sisustuksiin ne sopivat mielestäni kuitenkin varsin hyvin ja oikein valittuina tuovat kotoisuutta ja tunnelmaa. Omaan kotiini en niitä silti ole juurikaan tullut keränneeksi ja iän myötä olen huomannut noudattavani jonkinlaista henkilökohtaista sisustusmantraa. Se kuuluu kutakuinkin niin, että ”jokaisella kodin esineellä on oltava funktio, muukin kuin koristeena oleminen”. Hieman tylsää ja yltiökäytännöllistä, tiedän.

Muttamutta. Kuinka ollakaan, yllätin itseni viikonloppuna hipelöimässä sisustusliikkeessä koriste-esinettä, puista hevosta! Oli siis pienen itsetutkiskelun paikka. Tulin siihen lopputulokseen, että konin muotokieli miellytti kovasti silmääni ja kotonani oli juuri sopiva paikka tälle ihanuudelle, nimittäin kuvassa näkyvän lipaston päällinen (kyseessä on rakkain huonekaluni, josta tulen vielä myöhemmin tekemään erillisen postauksen). Itse asiassa olen ihastellut lähes samanlaista dalahästiä eli taalainmaanhevosta ystäväni hyllyssä joka kerran vieraillessani hänen luonaan, joten ajatus on hautunut alitajunnassani jo pidemmän aikaa.

Hassua, kuinka sitä välillä yllättää itsensäkin ja tulee tehneeksi tiukan U-käännöksen ajaessaan kaavoihin kangistuneena elämän pienillä poluilla. Noh, ehkäpä ”tiukka U-käännös” on hieman liioittelua, onhan kyseessä vain yksittäinen, varsin minimalistinen, kokovalkoinen esine. Ihmisenä, joka aktiivisesti pyrkii olemaan keräämättä turhaa tavaraa nurkkiin pölyttymään, minulla oli kuitenkin työ ja tuska perustella itselleni, että kyyyllä, kyllähän tällä esineellä jokin muukin funktio varmasti on kuin pelkkä koristeena toimiminen. Ja sitten keksin sen! Elikon kaulaanhan saa ripustettua kätevästi koruja ja siten se toimii samalla korutelineenä. Ja näin tämän minimalistin lipaston päällä hirnahtelee nyt puuheppa.

Vinkkinä kaikille niille, jotka haluavat myös kesyttää puuhevosen: Hemtexissä oli samanlaisia heppoja myös kukkakuvioisina, varsin kauniita nekin.