Ihana kiivi

Jokin aika sitten hehkutin blogin puolella satokausiajattelua ja nyt jatkan samasta aiheesta. Tammikuun lähentyessä loppuaan ja helmikuun kolkuttaessa ovella on sesongin hedelmänä vuorossa kiivi (iki-ihanien veriappelsiinien lisäksi). Tuo karvainen, kenties maailman sympaattisimman näköiseltä linnulta nimensä saanut hedelmä on melkoinen vitamiinipommi: kiivi sisältää mm. C-vitamiinia, kaliumia, K-vitamiinia, karotenoideja ja ravintokuitua.

 

 

Kotuksen julkaisema Kielikello tietää kertoa, että kiiviä kutsuttiin joskus ammoisina aikoina kiinalaiseksi karviaiseksi. Melko loogista, Kiinasta alkujaan tiensä Pohjolaan löytänyt hedelmä kun maistuu tarkemmin ajateltuna varsin karviaismaiselle. Hedelmien vanhat nimitykset ovat mielestäni kiinnostavia ja saavat parhaimmillaan aikaan hauskoja mielleyhtymiä, kuten vaikkapa hulvaton suvipumppu, joka on paitsi raaka-aineena niin myös nimensä puolesta yksi suosikeistani.

 

 

Olen kuullut joskus sanottavan, että kiivit tulisi syödä kuorineen. Itseäni ajatus pistelevän, karvaisen kuoren syömisestä ei kuitenkaan ole liiemmin houkutellut ja oma tapani syödä kiivi onkin seuraava: hedelmä puolitetaan veitsellä ja hedelmälihat lusikoidaan kuin kulhosta konsanaan.

 

Kiivin ravintoarvoja taulukossa (lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli)

 

Kiivihedelmistä oma suosikkini lienee kuitenkin keltainen kiivi. Kyseinen lajike on makea ja miedomman makuinen kuin tavallinen lajitoverinsa. Mikäli satutte siis törmäämään kaupan hedelmähyllyllä keltaisiin kiiveihin, kannattaa nuo herkut napata ostoskoriin. Ja jos on oikein todellinen kiivifani, voi pukeutua kiivin kuvalla varustettuun T-paitaan. How cool is that.