Setelirullakukka
Tänään löysin sen viimeinkin. En tiennyt, mikä sen nimi on enkä kuinka sitä hoidetaan. En oikeastaan edes tiennyt, että juuri tällaista olin etsinyt. Kyseessä on nimittäin lipaston päälle jo pidemmän aikaa etsimäni viherkasvi. Kun näin tämän söpön, pienen tötterökukan kaupassa, tiesin heti, että se sopisi lipastoni kaveriksi paremmin kuin hyvin.
Sopivan vaatimaton, ei liian iso, hieman leikkisä (voiko kukka olla leikkisä?) ja kiinnostavan näköinen. Ja mikä tärkeintä – ei teräviä, miekkamaisia lehtiä kuten anopinkielessä, jota ehdin jo hetken harkita. Eikä myöskään piikkejä, kuten kaktuksessa. En halua kasveihini ylipäätään mitään teräviä ulokkeita, joihin voisin vahingossa tökätä silmäni tai käteni. Kasvit saavat minun puolestani olla sellaisia, että niitä voi silitellä ja hipelöidä.
Myöhemmin kuulin kasviasiantuntijaserkultani (ah suomen kielen yhdyssananmuodostus), että kyseessä on rahapuu – näkeehän sen: setelit on vain rullattu. Niinpä ristin tötteröisen setelirullakukaksi, se kuvastaa uutta perheenjäsentä mielestäni oivallisesti. Nyt kun vain muistaisin olla kastelematta kasvia liikaa. Katsella saa, vaan ei kastella!
