Taiteilijaelämää

 

Tänä syksynä onnistuin saamaan paikan yliopiston alumnikampuksen järjestämälle croquis-kurssille. Tämä on itselleni tavallaan uusi aluevaltaus, sillä aiemmin taiteellinen puoleni on rajoittunut lähinnä kieli–kirjallisuus-akselille sekä valokuvaukseen ja kuvienkäsittelyyn, jotka mukavasti kulkevat käsi kädessä myös blogin muodossa. Toisinaan on kuitenkin mukava palata perusasioiden äärelle, kuten harjoittelemaan hiilellä tai Kiinan tussilla piirtämistä.

 

 

Eilen kävin taidetarvikeliike Temperassa Uudenmaankadulla pyörimässä hämmentyneenä hyllyjen välissä. En tiennytkään, että tussejakin on niin monia erilaisia nykyään. Oli oikeastaan aika kiinnostavaa piipahtaa ihmettelemässä kaikkia niitä itselleni melko vieraita taidetarvikkeita. En edes muista, milloin viimeksi olisin poikennut johonkin liikkeeseen etsimään tuotetta, josta en etukäteen tarkkaan edes tiedä, miltä kyseinen tarvike näyttää. Esimerkiksi Kiinan tussi ei siis ole varsinainen tussi, vaan mustepullo, jonka musteeseen kastetaan bambusta veistettyä kynää tai sivellintä. Joka päivä sitä ihminen oppii jotakin uutta.

 

 

Tässä vielä pikainen sneak peek Kiinan tussilla ja siveltimellä sekä bambukynällä maalatuista hahmoistani. Aikaa kulloisenkin hahmon maalaamiseen oli keskimäärin noin puolesta minuutista pariin minuuttiin eli tempo oli croquis-piirtämiselle tyypillisesti varsin nopea. Uskon, että croquis kehittää kykyä priorisoida, hahmottaa nopeasti kokonaisuus ja työstää se paperille rajatun aikakehyksen puitteissa. Samalla se opettaa hyväksymään sen, että luonnokset jäävät keskeneräisiksi ja yksityiskohtien viilaamiselle ei ole aikaa. Hyvästi perfektionismi.

 

 

Kenties palaan vielä asiaan ja vilautan täällä blogin puolella muitakin croquis-tuotoksiani. Luultavasti nekin tulevat näyttämään alakouluikäisen kuvaamataidon tunneilla piirtämiltä töiltä, eli ovat ainutlaatuisia, tekijälleen jotakin uutta ja oivaltavaa opettaneita ja tietenkin todella hienoja. Palaillaan!