Valaistunut

 

Iltojen pimetessä havahdun joka syksy siihen, että kotona on jälleen tehtävä jokavuotiset valaistuksen ylläpitotoimenpiteet. Olen vannoutunut kesäihminen ja pidän valosta, joten syksyn tullen on viimeistään aika tarkistaa, että kotona on riittävästi valoa: palaneet tai muuten tehottomat lamput vaihdetaan, lampuista pyyhitään pölyt ja jos tuntuu, että valonlähteitä on liian vähän, on asialle tehtävä jotain.

 

 

Asunnossani on kolme suosikkilamppua yli muiden ja ajattelin vilauttaa niitä täällä blogin puolella. Heikki Turusen La Boheme -pöytävalaisin on klassikko ja se kaikista rakkain. Kyseinen valaisin antaa tosi mukavan, pehmeän valon. Kutsun sitä tattilampuksi, mutta oikeastaan jokainen lamppukolmikostani muistuttaa enemmän tai vähemmän sientä, huvittavaa.

 

 

Yöpöydän valaisimeni – sienen muotoinen sekin – on Ikean malliston Gavik ja pidän sen simppelistä ulkomuodosta ja yksivärisyydestä. Lisäksi valaisimessa on mukavaa se, että lasinen varjostin on kokonaan irrotettavissa ja halutessaan valaisinta voi käyttää myös ilman varjostinta.

 

 

Kolmas suosikkini on sekin Ikean mallistoa. Julmetun painava, kokovalkoinen, suurella metallivarjostimella varustettu lattiavalaisin toimii lähinnä tunnelmavalaisimena, sillä sen valoteho ei ole kaksinen. Olen kuitenkin kovin tykästynyt sen yksinkertaiseen muotoiluun ja eleettömyyteen.

 

 

Otatteko te syksyn ja talven vastaan villasukissa ja kynttilänvalossa teetä hörppien vai torjutteko iltojen pimeyttä valitettavasti ei-niin-ekotehokkaasti lamppuja sytyttelemällä kuten allekirjoittanut?