Greetings from Kayamandi!

Tänään ennen aamuyhdeksää saaavuimme jälleen Kayamandin townshipin esikoulun pihalle. Pieni tihkusade ja hienoinen savun tuoksu ilmassa. Unihiekkaa silmissä ja viikonlopun suunnitelmat mielessä.

Townshipit ovat siis köyhiä asuinalueita, jotka apartheidin aikaan oli varattu  mustalle väestölle. Townshipit koostuvat paitsi oikeista taloista, suurilta osin hökkeleistä ja epämääräisistä majoista. Useimmiten sanitaatiojärjestelmä puuttuu täysin. Myös vesi ja sähkö ovat ongelmia.

Kayamandi sijaitsee ehkä 20 minuutin fillarimatkan päässä kotoani. Kaverini parvekkeelta näkee Kayamandiin. Se on lähellä, mutta kuin toisesta maasta.

Päivän teeman mukaisesti opetimme lapsille värejä ja kuvioita. Piirsimme, lauloimme ja leikimme. Laittaisin kuvia, mutta säännöt kieltävät.

Oppitunnin jälkeen kuulimme, että yöllä Kayamandissa on ollut iso tulipalo. 600 perhettä, jokaisessa keskimäärin neljä henkeä, on menettänyt kotinsa. Palo vaati myös yhden kuolonuhrin. Meidän luokaltamme viisi lasta oli poissa, koska heidän kotinsa oli palanut yöllä.

Luokkamme opettaja kertoi asuvansa aivan tulipalon vieressä. Hän majoitti kotiinsa lapsia yöksi. Silmissä ja äänessä kuului suru ja voimattomuuden tunne. Tarvetta on kaikelle: vaatteille, hammasharjoille, peitoille, ruoalle. Vaihtarin omaisuus on erittäin rajoitettu, mutta koitan kovasti miettiä, mistä itse voisin luopua.

Oma fiilis on aika turhautunut ja surullinen. Vihainen. Meidän yliopiston opiskelijat ajavat kampukselle mersuilla ja bemareilla. Missä menee pieleen?

Edit: Kuolleita uutisten mukaan kaksi, kodittomaksi jäi 2 500 ihmistä.