Viikonlopputunnelmia

Perjantai oli omistettu townshipeille. Tai yhteisöille, kuten täällä sanotaan. Aamu alkoi esikoulussa. Osallistun vapaaehtoisprojektiin, joka toteutetaan yhteistyössä yliopiston ja läheisen townshipin koulun kanssa. Vaihtarit pitävät lapsille yhden oppitunnin viikoittain.

Kuulostaa helpolta. Minibussi kuljettaa suoraan koululle, ja vietät tunnin leikkien viisivuotiaiden kanssa. Todellisuus on kuitenkin hieman hankalampaa – ja mielenkiintoisempaa.

Ensinnäkin, lapset eivät puhu juuri lainkaan englantia, ainoastaan xhosaa. Xhosa on kieli, johon kuuluu jänniä äänteitä ja kielen naksauttelua. Kommunikointi on siis melkoisen vaikeaa ja aktiviteetit tulee suunnitella tämä mielessä pitäen.

Etukäteen varoiteltiin, että lapset ovat äänekkäitä ja villejä, roikkuvat tukassa ja huutavat. Todellisuudessa ainakin meidän ryhmämme oli täynnä pikkuenkeleitä. Ryhmät kuitenkin ovat todella isoja, ja lasten nimiä on mahdoton muistaa, toisia edes lausua.

Haasteista huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen, odottelen jatkoa innolla. Ja lasten nauru.. se, jos mikä palkitsee.

Päivä jatkui kierroksella yhdessä maan vanhimmista townshipeista, Langassa. Sen sijaan, että meidät olisi kuljetettu ”köyhyyssafarille” kauhistelemaan kurjuutta, näimme hieman erilaisen kuvan: kulttuuria, perinteitä, ruokaa ja hauskanpitoa.

p2150025_480x640.jpg

p2150042_640x480.jpg

p2150105_480x640.jpg

p2150079_640x480.jpg

 

Päivä päättyi paikalliseen grilliravintolaan.. Maissipuuroa ja kilokaupalla grillattua lihaa. Tunnelma oli hieman eri kuin yliopistokaupungissamme ja olisin mielelläni viettänyt koko perjantai-iltani siellä. Suuntasimme kuitenkin takaisin kotiin ja yliopiston sukelluskerhon kemujen kautta baareilemaan.

Lauantaiaamun valjetessa ajoimme silittelemään gepardeja. Hurjaa? No eipä juuri. Vähän kuin isoa kissaa paijaisi. Lounaalle suuntasimme paikallisille markkinoille. Joka lauantai tilalliset saapuvat kauppaamaan ja maistattamaan tuotteitaan. Oma lounaani koostui falafelpitasta, ostereista, kuohuviinistä ja vohveleista. Illalla pidettiin taas braai’a. Healthy. Mmmmm.

 

p2160162_480x640.jpg

Sunnuntai on kulunut opiskellessa. Täällä se tosin ei tunnu ihan niin kamalalta. Loikoilen bikineissä auringossa. Taustalla pojat soittelevat paidatta kitaraa ja välissä käydään hakemassa jäätelöä kioskilta. Not bad.

Alkavasta viikosta tulee melko kiireinen. Huomenna olisi taas luvassa rugbya ja tiistain vietän Kapkaupungissa vierailulla parlamenttiin. Lisäksi olisi pakko saada muutama essee aloiteltua. Olemme myös suunnitelleet jonkinlaisen auton romun vuokrausta useammaksi kuukaudeksi, joten täytyy vähän suunnitella ja selvitellä asioita…

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille:)

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään

Sukupuoliasioita

Lueskelen tällä hetkellä eteläafrikkalaisen voimanaisen, Mamphela Ramphelen, uusinta kirjaa Conversations with My Sons and Daughters. Ramphele on liikenainen, entinen anti-apartheid-aktivisti, akateemikko ja lääketieteen tohtori. Hänen huhutaan olevan perustamaisillaan omaa puoluetta. Thumbs up!

Conversations with My Sons and Daughters kritisoi valtapuolue ANC:ta ja pohtii, millaista Etelä-Afrikkaa nuorille sukupolville ollaan jättämässä. Teoksessa käsitellään eteläafrikkalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin ongelmia, yhtenä näkökulmana on gender. Millaiset ovat eteläafrikkalaiset sukupuoliroolit ja miksi tasa-arvo on edelleen niin iso ongelma.

Etelä-Afrikka on surullisen kuuluisa huolestuttavista seksuaalirikostilastoistaan, kuten esimerkiksi tästä jutusta käy ilmi.

”62% of surveyed boys over age 11 said they believed that forcing someone to have sex was not an act of violence. One-third said girls enjoy being raped.”

Jokin tässä maassa on pielessä.

Maskuliinisuuden ja feminiinin erot ovat tässä yhteiskunnassa näkyvissä paljon selkeämmin myös ihan arkipäiväisissä, näennäisen harmittomissa tilanteissa. Miehet todellakin pitävät ovia auki: jäävät odottamaan ja jopa juoksevat edelle. Suomalainen feministi hämmentyy. Kuulemma myös miehen kuuluu aina kulkea huoneeseen ensin, jotta voi tarkistaa, että reitti on naiselle turvallinen. Ja olenkin jo aiemmin avautunut siitä, miten pimeällä liikkumista tulee varsinkin naisena välttää.

Voisin kirjoittaa aiheesta vielä pidemmän pohdinnan ja pienen diskurssianalyysin esimerkiksi presidentti Zuman puheista, mutta se jääköön toiseen kertaan. Sen sijaan pieni esimerkki paikallisesta miehisyydestä omasta elämästä.

Tällä viikolla jouduin ikävään tilanteeseen baarissa. Joku koki oikeudekseen tarttua kiinni takapuoleeni. Tapaus voisi, ja onkin toistunut myös ihan koto-Suomessa, mutta tällä äijälläpä oli jälkeen päin pokkaa tulla lirkuttelemaan ja pahoittelemaan, että käyttäytyi tylysti. ”It was just a stupid guy thing, u know.”

Kundi jäi tuijottamaan monttu auki, kun huusin vastaukseksi, että ”you and your stupid guy things are the thing that is wrong in this country, it’s because of people like you that this country is what it is”.

Teki mieli potkaista palleille, mutta toivon, että ratkaisuni oli hedelmällisempi. Varsinkin, kun Anene Booysenin tapaus on varmasti kaikkien mielessä.

Ramphelen kirjan tiimoilta tulen purkamaan lisää ajatuksia tänne, kunhan olen saanut koko opuksen luettua.

 

p.s. tänään täällä satoi. ihan kaatamalla.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta