No niin. Eilen sitten selvisi, että tämä tyttö on ihan tyytyväisenä ja huoletta reissannut pitkin maailmaa ilman kunnon rokotteita. Kovasti luulin, että on kaikki piikit pistetty, mutta eikös se toinen hepatiiteista ollut vielä kokonaan torjumatta. Ei muuten, mutta kun b-hepatiittipiikkejä pitäisi saada kaksi ennen reissua, ja niiden välissä pitäisi myös olla riittävästi aikaa. Onneksi on YTHS, ihana hoitaja ja joulumieltä. Tiukille menee, mutta tänään iskettiin ensimmäinen annos ja toinen sitten pari päivää ennen lähtöä.

Ulkona paukkuu pakkanen, mutta tänään täytyisi uskaltautua vielä illalla vähän ulkoilemaan. Joulu tuo kotiin kavereita maailmalta, ja ajattelin nauttia rakkaiden seurasta nyt ennen lähtöä niin paljon kuin mahdollista.

Ollaanpas sitten hetki vakavia.

Hitto, että näitä tyyppejä tulee ikävä! Kaveriporukasta moni on joko ulkomaille lähdössä tai sieltä palaamassa. Skype ja Facebook toki tekevät välimatkan pienemmäksi, kuten myös usko siihen, että vaikka ei vuoteenkaan näkisi, kaveruus ja ystävyys säilyy.

Nyt on opinnoista menossa jo neljäs vuosi ja jo opiskelut aloittaessani tiesin, että haluan ehdottomasti ainakin yhden lukukauden viettää ulkomailla. Miksi sitten ei vaihtoon tullut lähdettyä aiemmin? No kun mies. Näin jälkeen päin asiat näkee jotenkin selkeämmin. Usko ei riittänyt siihen, että suhde olisi välimatkan kestänyt. Silloin olisi tietenkin pitänyt osata vetää asiasta oikeat johtopäätökset jo aiemmin. ”I want back the years that you took when I was young”, vai miten se meni? Ehkä voisi olla katkera, mutta kun en jaksa. Riittää, että nyt olen onnellinen ja tyytyväinen ja pian monta kokemusta rikkaampi.