What Happened in Africa…

Viimeisiä viedään! Luennot ohi ja huomenna rakas ystävä tulee tänne poikaystävänsä kanssa mua moikkaamaan. Suunnataan muutamaksi päiväksi Garden Routelle ja hengaillaan Kapkaupungissa. Sen jälkeen olisi vielä yksi ”kotitentti” hoidettavana ja kesäkuun 6. toivottavasti lähdetään Jo-burgin kautta Mosambikiin. Muutama viikko rannalla, ehkä Malawin puolelle myös, ja sitten kotiin. En oikeastaan vieläkään pode koti-ikävää ja viettäisin oikein mielelläni täällä vielä vaikka koko vuoden.

Tällä viikolla tuli täyteen neljä kuukautta Etelä-Afrikkaa. Tässä ajassa olen muun muassa

… matkustanut

… saanut uusia ystäviä

… opiskellut

… väitellyt politiikasta

… syönyt liikaa

… nauranut

… itkenyt

… nähnyt leijonan

… silittänyt gepardia

… maannut rannalla

… kiivennyt vuorelle

… ihastunut

… juonut toisinaan liikaa viiniä

… tanssinut

… vieraillut viinitiloilla

… shoppaillut

… uinut Intian valtameressä keskellä yötä

… istunut tuntikausia autossa

… oppinut ajamaan polkupyörää uudelleen

… kaatunut polkupyörällä

… nähnyt maan presidentin

… pitänyt enemmän esitelmiä kuin ikinä kotiyliopistossani

… oppinut myöhästymään

… nukkunut oudoissa hostelleissa

… yrittänyt opettaa jääkiekon saloja saksalaisille ja belgialaisille

… käynyt festareilla

… tavannut järjettömän mielenkiintoisia ja outoja ihmisiä

… rakentanut palanutta taloa townshipissa

… tuntenut itseni etuoikeutetummaksi kuin koskaan

… tuntenut itseni onnellisemmaksi kuin vuosiin… tai ehkä koskaan.

 

Suhteet Oma elämä

The Last Day of Kayamandi

Eilen oli viimeinen perjantai Kayamandin esikoulussa. Sitä juhlittiin syömällä kakkua ja leikkimällä.

Osallistuin siis kevään ajan vapaaehtoisprojektiin, jossa kävimme viikoittain pitämässä oppitunteja noin kuusivuotiaille lapsille. Oli melkoisen haikeaa jättää lapset, tulee ikävä!

 

p5030254_640x480.jpg

 

Projekti oli ajoittain hermoja raastava ja aikaa vievä. Luovuutta ja organisointikykyä koeteltiin, ja joinain aamuina olin puhtaasti peloissani, mitä tunti toisi tullessaan. Oli myös aamuja, joina väsymys tuntui ylitsepääsemättömältä ja pakottavan jäämään peiton alle. Koskaan en kuitenkaan katunut, että raahauduin paikalle: niin palkitseva se hymy lasten kasvoilla lopulta oli. Oman haasteensa asetti kieli, lapset kun eivät juuri englantia puhu. Koita siinä kontrolloida noin 25 päistä lapsilaumaa ilman yhteistä kieltä…

Toisaalta projekti sai myös pohtimaan omia arvoa ja tietämättömyyttä. Miten pidät oppitunnin teemalla ”My Home”, kun viisi luokan oppilasta on juuri menettänyt kotinsa? Millaiset ovat perinteiset xhosa-häät? Tuntevatko lapset lumiukon tai pääsiäispupun?

Kaikista haasteista, ja juuri niiden takia, Kayamandi ja sen lapset opettivat käsittämättömän paljon. Joskus on pakko vähän hypätä oman mukavuusalueen ulkopuolelle!

p4120057_640x480.jpg

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään