Pako maalle

11926054_10153601080167179_189661384_n.jpg

Hei taas vilperit! Kirkaki sen ties että kaupunkiin kun masentuu, niin sitä tahtoo tuuliin raikkaisiin. Lähdinki siis viikonlopuksi varrelle virran, kotia Pohjois-Pohjanmaalle. Jotenki vaan alko tuntua että päivät töissä plus illat koulussa, ja päälle vielä muuttohässäkät sun muut käytännön hässäkät alko ottaa veronsa ja piti päästä hetkeksi hengähtämään luonnon rauhaan. Ja onneks lähin. Istun nyt junassa matkalla takasin, ja olo on jollaki tapaa – en nyt mee niin äärimmäisyyksiin että sanoisin uudelleensyntynyt- mutta puhdistunut. Tiiättekö, vähän ku olis menossa uimaan kesäiltana kun aurinko ei enää paista, ja vesi on jo vähän kylmää, ja kaiken maailman hyttyset ja paarmat pyörii ja pörrää ympärillä äkäisinä ja kovaäänisinä eikä välitä yhtään vaikka kuin siinä kananlihalla huitois ja kiroais. Sitte ku hermot lopullisesti menee siihen surinaan ja pörinään eikä enää välitä kuin kylmää se vesi on, pulahtaa veteen kokonaan ja kaikki jotenki helpottaa. Siellä viileässä ja rauhottavassa vedessä voi tyytyväisenä pulikoida aikansa ja unohtaa kaiken ympäröivän hälinän. Ei sinne jokeen/järveen/mereen/kahluualtaaseen nyt kauheen kauaksi aikaa voi jäädä, ja kun nousee niin ei se ympäristö oo siitä mihinkään muuttunu, mutta se ei enää tunnu ollenkaan niin hermostuttavalta enää. Olo on raikas ja virkistyny, ja on ihan uutta energiaa kohdata mitä nyt eteen tuleekaan.

11998120_10153601081417179_1504412766_n.jpg

12026667_10153601084742179_796533563_n.jpg

Kelit helli, lauantaina oli 19 astetta plussan puolella – luksusta näin syyskuussa- ja aurinko paistoi koko viikonlopun. Käytiin marjassa, veneilemässä, kylämenoissa seurustelemassa ja juomassa kahvia ja pullaa, kaislankeruussa, mitä näitä nyt on. Loppuaika meni syödessä, häärätessä pihatöissä ja ihan vaan ollessa. Katsoin lauantai-illan yleputken (Naurun tasapaino, Yleleaks ja Uutisvuoto), nukuin makeasti enkä tavoistani poiketen ilmoittanu kenellekään kotipuolessa että oon tulossa käymään. Siitä mulla oli ehkä vähän huono omatunto, mutta en vaan yksinkertaisesti jaksanut lähteä parissa päivässä kiertämään useampaa kyläpaikkaa. Halusin päästä nimenomaan rauhottumaan maalle, ja that’s it. Toivottavasti siitä ei moni pahastunut, lupaan kyllä tulla käymään uudemman kerran ajan ja energian kanssa. : )

12000074_10153601084872179_1141483637_n.jpg

12021787_10153601084812179_2035284493_n.jpg

Pinnistelen nyt käyttämästä tässä kliseisiä heittoja kuten ”kyllä maalla on mukavaa” tai ”katson maalaismaisemaa, ja ymmärrän” joten sanotaan nyt vaan että on se välillä vaan ihana päästä kaupungista kauemmas. Tietenki tällasena cityhiirenä on nyt helppo huudella, kun käyn harvakseltaan ja reissut on suht lyhytkestosia – vähän luulen että jos oikeasti asuisin maaseudulla niin todennäköisesti itkisin jo parin viikon päästä ikävääni- mutta joku päivä! Joku päivä mää vielä kyllästyn kaupunkielämään ja asetun taloksi johonki, missä nokkaan haisee navetta ja lähin viinakauppa löytyy naapurikunnan puolelta.

12025334_10153601080547179_1438041724_n.jpg

12026401_10153601084402179_523865840_n.jpg

11998554_10153601079982179_988314232_n.jpg

Ihanaa maanantaita kaikille, niin maalla kuin kaupungissa! : ))

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Matkat

Ekat päivät ja kauheesti kaikkea

No nyt on säpinää. Maanantaina lähti käyntiin tää valmennus, tiistaina ja keskiviikkona muuttohässäköinti ja avaintenluovutusvalssi (ehe) ja raivokas loppusiivous ja osoitteenmuutokset eri tahoille ja ihan vaan yleinen sekasorto. Tän lisäksi jokailtaiset luennot ja kotitehtävät ja ja ja töissäkin pitäis käydä. No, onneksi pystyin ottaa alkuviikon vapaaksi töistä joten sen kaa ei oo nyt nii hätä ollu, mutta huomenna esim seiskaan meno. : ))) 

Mutta siis tuntuu ettei aika oikein nyt riitä kaikkeen mitä haluais ja pitäis tehdä. Koko ajan sellanen olo että vaan säntäilen ympäriinsä kun tää pitäs tehä ja toi pitäs hoitaa ja ENTÄS TUO SITTE JA AAAAAAAAAAAAAAAAA! Koitan nyt rauhoittua ja hengitellä, tehä yhden asian kerrallaan ja niin poispäin. Täytys opetella jotenki priorisoimaan näitä hommia ja hillitsemään mielitekoja. Tällä hetkellä meno on nimittäin sitä, että istun alas kirjoittamaan koulujuttuja, kirjotan vähän aikaa kunnes muistan että enhän mää osaa täältä koululle. Avaan Repa Reittioppaan, kirvaan sitä ettei täältä mee mitään järkeviä linjoja jotka ei kestäis ikuisuuksia tai vaatis monen kilometrin kävelyä. Avaan Google Mapsin, koitan ymmärtää miten sinne kävellään ja tuun lopulta siihen tulokseen että kyllä mää pärjään ku lähen vaa ajoissa ja navigoin puhelimella. Jatkan kirjoittamista vähän aikaa kunnes tajuan että ei helevetti, ei mulla oo puhelimessa akkua. Lähen penkomaan ja hakemaan laturia, mikä lopulta löytyy jostain hämmentävästä paikasta. Hämmentävän paikan vieressä on houkuttelevan näkönen muuttolaatikko, ja tietenki se pitää sillä sekunnilla tyhjentää koska miten muuten löytäisin mun hapetepurkit/takit/mausteet/hilavitkuttimet. Tyhjään laatikkoa vähän aikaa kunnes muistan että AINII kouluhommat. Istun takasin kouluhommiin. Kirjotan vähän aikaa,  sitte muistan että valmennukseen oli tullu jotain uutta materiaalia. Käyn kattoo ne. En kerkee tehä niitä koska puhelin soi. Joku soittaa Torin ilmoituksesta ja tulee hakemaan sohvaa/sänkyä/tv-tasoa/sohvapöytää. Sovin ostajan kans asiat. Tajuan että ei jos ny lähtee sohva ni pitää kattoo uus sohva! Tori.fi soimaan, kattelen vähän aikaa kunnes muistan että niin, kouluhommat. Jatkan niitä. Käyn vessassa.ja huomaan että mulla on jääny naaman maalauski kesken ja oon saanu puoliksi rajattua yhden silmän. (?!) Meikkaan loppuun. Huomaan että vessassakin on yllättäen miljoona muuttolaatikkoa, jos mää vaan tän yhen tästä nopeesti. Siinä ku koitan tyhjentää tavaraa nii huomaan että eihän tätä kaappia oo ees kunnolla pyyhitty. Haen rätin ja pesuaineen ja alan pyyhkimään kaappeja. Huomaan että toisenkin hyllyn kaapit on jääny pyyhkimättä. Pyyhin nekin. Muistan kouluhommat. Istun alas. Tajuan että bussikortista loppuu aika. Nella nettilataus auki ja lataamaan. Verkkopankkitunnukset hukassa. Etsimään niitä. Käyttäjätunnus unohtunut. Uusi salasana. Kaiken tän jälkeen muistan että meen kävellen enkä siis ois ees tarvinnu bussikorttia. Jatkan koulujuttuja. Joku alkaa juttelee FB:ssä, alan juttelee mielissäni takas. Samalla koitan jatkaa kouluhommia. Muistan etten oo syöny mitään pitkään aikaan. Ruuanlaittoon. Missähän on meiän kattilat ja pannut. Etsimään. Ja tämä jatkuu niin kauan ku huomaan että kello on liikaa ja nyt pitää juosta kouluun ja loppujen lopuksi kaikki on vieläki kesken ja tekemättä ja verenpaine nousee. 

En tiiä pitäskö mun oikeesti jo mennä johonki tarkkaavaisuushäiriötesteihin. No ei mut toivon ja uskon että tää ny johtuis iha vaan siitä ku on niin paljon kaikkea uutta nyt päällekkäin. Ei mun arki nyt normaalisti noin kaoottista oo (?!). Mutta siis, uus kämppä on nyt alla! Siitä lisää heti ku aika ja kärsivällisyys riittää. Nyt koitan oikeesti kirjottaa sen koulutehtävän :—–D 

PS. Kauheen jännä miten kuitenki löysin aikaa ja keskittymiskykyä kirjottaa tänne.

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Opiskelu