Does the morning start with a coffee or tea?  Yritän päästä irti tavastani juoda kahvia aamuisin. En edes itse usko itseeni. Kahvi kuuluu suomalaiseen aamuun. Etenkin talvisin.Miten sitä on muka tarkoitus pysyä järjissään, kun koko ajan on pimeää eikä aivot (lopusta elimistöstä nyt puhumattakaan) herää kunnolla ilman kahvia? 

Hello, scissors. Bye bye hair.  Hän leikkasi hiuksensa päiväkodissa – ja siinä sivussa kaverinkin kutrit. Hermostuttaa. Vähän naurattaakin. Sitä kai se lapsuus on, että ryssii kun valvova silmä välttää. Jos tästä opiksemme. 

Minä pidän aamuista, niissä on jotain mielettömän rauhoittavaa. Herätä miehen kuorsaukseen, hiipiä villasukat jalassa keittiöön. Haistella tuoretta kahvia ja tuijottaa mieli tylsänä kaappiin aamupalaa etsien. Väsymyskin tuntuu helpommalta aamuisin. Ehkä se on sitä, kun tietää sen menevän ohi. Että se ei ole niin ylitsepääsemätöntä kuin iltaväsymys.  Aamuissa on toivoa, seikkailun tuntua. 

  ”If you dance with your heart, your body will follow” Kävin tyttären kanssa läheisellä laiturilla nappaamassa pari kuvaa. Pyysin tytärtä pukeutumaan unelma-ammattiin.Kuulemma ballerina (edeltävällä viikolla se oli vielä prinsessa. Sitä edeltävällä hippi. Sitä edeltävällä hiihtäjä).

Oli yhden päivän kesä. Meidän parvekkeella lämpö nousi pariinkymmeneen, illalla löydettiin sisältä leppäkerttu. Minä olin onnellinen.