Iltapaloja

Mun suurin ongelma on varmaan se että mä en syö tarpeeks. Sit kun on jatkuvasti nälkä, tekee mieli herkkuja ja niitähän sitten aina meneekin.

Oon nyt viime päivinä koittanut panostaa siihen että teen ihan oikeeta ruokaa. Meillä on kaapeissa kauheesti raaka-aineita, kun oon sellanen hamsteri että tykkään rohmuta alennusmyyntejä ja tarjouksia. Ja kun ruuanlaitto on oikeesti tosi kivaa! Miks se jää niin monesti silti tekemättä ja sortuu syömään vaikkapa suklaalevyn sen sijaan. Ei mitään järkeä. Yritän nyt hakee inspiraatiota siitä että kuvailen niitä ruokia mitä teen ja kirjoittelen tänne muistiin reseptejä, koska monesti kaipaan jotain ruokaa jonka tein tyyliin huhtikuun puolessa välissä, mutta sit ei oo mitään hajua mitä siihen oikein edes tuli. Tää blogi saa olla sellanen mun oma tietopankki, sit kun ideat loppuu niin tuun kattoon täältä mikä oli hyvää.

Yhtenä iltana tein ihan simppelisti kurkusta ja paprikasta tikkuja. Siemennäkkärin päälle viipaleina tomaattia ja mozzarellaa, päälle suolaa ja pippuria. 

20181205_210530_2.jpg

Ei elämä että oli hyvää ja sai rouskutella pitkään telkkarin ääressä. Toi näkkäritsydeemi ois kaivannut kyllä lisäksi vielä basilikaa, mut sitä nyt ei sattunut löytymään. Aika harvoin ostan mitään yrttejä, haaveissa ois laittaa niitä ruukkuihin keittiöön kasvamaan. Toissakesänä mulla oli pihassa semmoinen iso nätti puinen kehikko”ruukku”, mihin istutin innoissani ties mitä salaatteja ja yrttejä. Ihan salaojat laitoin sinne pohjalle hienosti ja oikeanlaisen mullan ostin jne. Muutaman kerran kerkesin niitä käyttää kunnes naapuruston jänöjussit kävi saldevarkaissa. Joskus elämässä haluun tohon pihaan kunnon kasvihuoneen, johon jänöillä on sitten porttikielto. Ois ihanaa kasvatella itse kaikkea ja hakee vaan pihasta raaka-aineita. Mut asiasta kukkaruukkuun, nykyään on ihan super paljon erilaisia siemennäkkäreitä, mulla on yleensä muutamaa erillaista kaapissa, ne on hyvä hätävara kun ei oo tuoretta leipää saatavilla.

Yhtenä toisena iltana mun teki ihan sairaasti mieli herkkuja. Ihan jäätävä päänsärky kun oli ollu reilun vuorokauden ilman lisättyä sokeria, sai ihan taistella ettei käynyt kaupassa hakemassa karkkia. Sen sijaan heitin pannulle kolme kuutioitua omppua, pikkusen vettä ja kanelia ja keittelin menemään niin että omenat pehmeni sopivasti. Sit omput kulhoon, pannulle pikkunokare voita, reilusti isoja kaurahiutaleita, kanelia ja piparkakkumaustetta. Tulikohan muuta. Okei okei, mä myönnän, laitoin myös tummaa sokeria pikkusen, niin ja vaniljasokeria. Mut ei niitä olis välttämättä edes kyllä tarvinnut kun omput oli niin makeita. Sit kun kaurahiutaleet alkoi olla rapeita, kippasin ne kulhoon omppujen päälle ja kruunasin koko setin vaniljanmakuisella soijajugurtilla. Ja tätä tuli pari annosta.

20181207_215506_1.jpg

Sellasta tällä kertaa. Hyökkäsin tänään myös pitkästä aikaa salille painojen kimppuun. On sekin kun sali on saatana seinän takana ja et käy siellä. Se oli ensimmäisiä asioita mitä tähän taloon haluttiin, ja ollut ihan säälittävän vähällä käytöllä.

Nyt tekee mieli lähtee koirien kanssa iltatassuttelulle. Vähän raitista ilmaa ja noista höpsöistä tulee aina niin hyvälle tuulelle kun katsoo miten ne tarpoo menemään. Aamulla tosin en ollut kovin hyvällä tuulella lenkillä käydessä kun tää meidän tie oli ihan totaalisen peilijäässä. Hiekkaa oli kyllä, siellä kaiken jään alla, eikä se paljoo siellä auttanut. Tää on tällainen päättyvä hiekkatie, niin ilmeisesti tätä ei tarvii kaupungin yhtälailla huoltaa kuin ns. normiteitä. Laitoin pikkasen vihasta viestiä kaupungille et tarviiko jonkun kuolla ennenkuin tota tietä aletaan hoitamaan, ja vajaassa tunnissa sain vastauksen ja hiekat tielle. Ja nyt pysyy pystyssä. Ei siinä virheitä sattuu ja saa sattua, mutta kun sama ongelma oli myös viimetalvena kun sitä ei aurattu eikä hiekoitettu, ja keväällä en päässy sen sohjon takia autolla ees omaan pihaan vaan piti jättää auto muualle parkkiin. Ainiin ja olihan siinä talvella niin liukasta että luisuin naapurin pihaan ja jäin siihen jumiin ja meinasin romuttaa niiden roskakatoksen… Meinattiin siitähyvästä myöhästyä Malediivien lennoilta, oma vika tosin kun jätettiin lähtö niin viimetinkaan, mutta onneks Heili pelasti meidät lopulta pinteestä! No nyt tuli Malediiveista mieleen matkustelu ja lentokoneet ja ai että kun tekis mieli lähteä johonkin… Ehkä mä lähden nyt vaan tonne ulos räntäsateeseen ja suunnittelemaan mitä hassua keksisin tänään iltapalaksi.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *