Kuka mä olen?

20181108_193857_1.jpg

Mä olen se ihminen jonka lempiruoka on vanukas. Siis vanukas. Ei mikään proteiinivanukas tai chiavanukas, vaan ihan vanha kunnon sokerivanukas. Vanukasta mä rakastin lapsena ja rakastan edelleen. Vanukas kermavaahdolla, minkä tahansa makuisena. Vanukas.

Oon myös se kenelle poikaystävä antoi heti tutustuttuaan lempinimeksi Nam, koska toistin sitä sanaa niin usein. Hyvä leivos, uusi jätskimaku, nam. Namnamnam. 

20181114_150155_1.jpg

 

Mä olen se kaveriporukan herkkuhiiri, jolta ei tarvii kahta kertaa kysyä lähdenkö mukaan roskaruualle tai kahvittelemaan. Olen se joka söi teininä kaverin joulusuklaat kun se ei itse niistä tykännyt. Minä tässä olen se, jonka puolesta kaverit löi vetoa kun juhannuksena kaikkien grilliherkkujen jälkeen syömättä oli vielä kokonainen mansikkakermakakku, ja mä päätin syödä sen, että pystynkö siihen. Kokonaisen kakun? Joo, minä, laitan lusikoiden siinä kaikkien keskellä. Enkä muuten päässyt edes loppuun, osa jäi syömättä. Näköjään rajansa se on mullakin mutta aina pitää yrittää. Tosin ehkä ihan aina ei kannattaisi…

Kun rupesin vuosi sitten kasvissyöjäksi, mun isän siitä kuullessa, sen ainut kysymys oli; ”Mitä sä sitten syöt lihan sijaan? Pullaa ja suklaata?”

20181020_173040_1.jpg

 

Mä syön jäätelöä kerralla vähintään puoli pakettia, suklaalevyn kokonaan. Sanon ravintolassa syntymäpäivänä tarjoilijalle kun se tiedustelee halutaanko jälkiruokaa, että joo, tuo jokaista sorttia. Muut ei jaksa kuin vähän maistaa niin mä sitten lähinnä yksin ahdan ne naamariin. Herkuissa enemmän on parempi, mitä useampaa laatua, vielä parempi. Jossain vaiheessa rankan työpäivän jälkeen tuli toisinaan tavaksi hakea kaupasta kaikenlaista hyvää, ja sitten kotona yksin mässäillä niitä jonkun hyvän tv-ohjelman parissa. Kun oli väsynyt ja nälkäinen, ne tuntui siinä hetkessä loistoratkaisulta, vaikka melkein mielessään jo muisti kuinka hirveä olo siitä mässäilystä jälkeenpäin tulee. 

Kaikesta tästä kirjoittamastani päätellen mä oon jättikokoinen mursu, jolla on hyvin epäterve suhtautuminen ruokaan. No, kaikki jotka on kuulleet kuinka paljon nykyään painan, on sanoneet että ”ai, et sä kyllä näytä siltä”. No mutta kyllä mä taidan näyttää. Ainakin siltä musta tuntuu, tälleen muutama kiloa vaille satanen puntarissa. Kaikista hassuinta on se että vaikka mä olin sokerihiiri lapsesta lähtien, kouluttauduin pitkän haaveilun jälkeen leipuri-kondiittoriksi että voisin luoda itse niitä leivoksia, niin mä oon teinistä asti rakastanut salilla treenaamista. Mä oon kokeillut Jutan Superdieetit, palkannut pt:n, aloittanut laihdutuskuureja. Tultuani elämässäni nyt siihen pisteeseen, että mä en tiedä mitä työtä mä tahdon tai ylipäänsä pystyn alkaa tekemään, mun kiinnostus kääntyy koko ajan enemmän ravitsemukseen ja terveyden sekä hyvinvoinnin edistämiseen. 

Koska mulla on nyt aikaa, käytän sen itseeni ja siihen että tulen paremmaksi minuksi. Vaikka mä oon jäätävä herkkuperse, niin mä tahdon nyt tehdä sen  telkkarin extreme makeoverin itselleni. Mä tahdon tietää mitä mun syömäni ravinto sisältää, mikä vaikuttaa mihinkin. Nyt mä aion jättää ne tekosyyt pois ja alkaa treenaamaan, kokeilemaan eri urheilulajeja, nauttimaan elämästä. Opetella tekemään herkullisia kasvisruokia, ehkä terveellisempiä herkkuja. En aio aloittaa mitään kaloreiden laskemista, tiukkaa dieettiä, vaan tehdä viimein sen elämäntapamuutoksen. Ensi syksynä kun mä täytän 30 vuotta, tahdon olla elämäni kunnossa. Että silloin mun korkeet verenpaineet sekä vaarallisiksi nousseet kolesteroliarvot on terveillä tasoilla, eikä mulla ole tätä suurta riskiä sairastua (tai ehkä olla jo sairastunut) diabetekseen. Silloin mä jaksan tehdä ees yhden leuanvedon, josta oon haaveillut kohta 10 vuotta. Ennenkaikkea mä haluan tietää miksi ihminen toimii niinkuin se toimii, mikä aiheuttaa ne järjettömät ahmimiskohtaukset, miksi herkuista hakee lohtua ja kuinka se laiska perse saadaan nousemaan siitä sohvalta karkkikulhon ääreltä, elämään elämää ja ennenkaikkea nauttimaan siitä. 

Että ei muuta kuin tervetuloa mukaan matkalle. Tänne blogiin mä tuun vuodattamaan repsahdukset, tallettamaan muistiin herkullisimmat reseptit,  kirjoittelemaan liikunnasta, pohdiskelemaan kaikkea tätä. Tallentamaan mun muutoksen. Oon itse ihan hulluna kaikenlaisiin laihdutusohjelmiin, eikä niitä tuu mun mielestä tarpeeks, niin tehdäänpä nyt sit tällätavalla oma. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *