Jos et itse usko itseesi, kuka muukaan sen tekisi?
Moi!
Me kuullaan monesti, kuinka jollakin on ”kuuleman mukaan” noussut menestys hattuun. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että menestynyt tai jossain asiassa hyvänä pidettävä ihminen pitää itseään parempana kuin muut. Mutta onko tämä aina totuus? Vai onko menestynyt ihminen vain tietoinen omista taidoistaan, jonka eteen on luultavasti tehnyt töitä enemmän, kuin osaamme kuvitellakkaan?
Oon oppinu vasta viime vuosina sanomaan, että oon asiassa x hyvä. Sitä ennen sitä on pitänyt häpeillä ja nöyristellä, koska en halua että kukaan luulee minua ylimieliseksi tai että ajattelisin olevani parempi kuin muut. Oon oppinut vihdoin uskomaan itseeni ja omiin taitoihini. Olen vielä nuori, joten koen myös luonnolliseksi teini-iän epävarmuudet, niitähän on meillä kaikilla. Mutta vähänkö mulla myös harmittaa kaikki ne tilaisuudet ja mahdollisuudet, joihin en uskaltanut tarttua koska pelotti että oon liian huono, kun en vaan kehdannut myöntää olevani hyvä.
”Muista pysyä nöyränä!”. Muistan kyllä – mutta onko nöyryys sama kuin se ettei uskalla tunnustaa omia taitojaan? Ei. Nöyryys tarkoittaa mielestäni sitä, etten pidä asioita itsestäänselvyyksinä. Tiedostan, että ne asiat mitä olen saavuttanut, on vaatinut töitä, eikä mitään anneta mulle ilman että työskentelen kovaa niiden eteen. Myönnän omat virheeni ja pyydän anteeksi. Jos mulla on joku mielipide, mun täytyy sanoa se, jos haluan muutosta. Jos haluan jotain, tunnustan sen ja teen sen eteen asioita. Miten tää on ees joskus ollut mulle jotenkin epäselvää?
Meni 5 vuotta, että uskalsin sanoa ääneen että olen hyvä mun työssä. 5 kokonaista vuotta peläten sitä, että olen oikeasti huono. Uskoin todella joskus niin, että olen vain tuurilla päässyt tähän, missä olen nyt. Huijarisyndrooma on ollut melko vahvasti siis läsnä. Musta välillä tuntui siltä, etten mä ansaitse tätä, koska oon huono tanssija ja sitäki huonompi opettaja. On uskomatonta, että tolla asenteella ja epävarmuudella joku on ees antanu mulle mahdollisuuksia, koska näin jälkikäteen mietittynä toi kuulostaa mun korvaan aivan kamalalta.
Kukaan ei usko suhun sun puolesta. Karu totuus. Sun pitää itse nähdä sun oma lahjakkuus, taidot ja karisma. Kukaan ei ”myy” niitä sun puolesta. Voit kyllä saada apua ja kannustusta muilta, mikä tuntuu aina hyvältä, mut ei kukaan sun jalkoja liikuta ellet sä itse sitä tee.
Sit se, mikä tulkitaan suomalaisessa yhteiskunnassa ylimieliseksi. Mä puhun nyt täysin mun omista kokemuksista, enkä halua yleistää. Oon valitettavasti kokenut sitä, että mua pidetään ylimielisenä ja käsketty palaa takas maan pinnalle, kun oon sanonut olevani kaunis tai ihan hemmetin hyvä siinä, mitä teen. Yksi mies jopa ihan tosissaan heitti mulle vuosi sitten, että ”miks peittelet sun huonoa itsetuntoa sillä et kehut ittees”. Anteeks mitä? Miksi mä en sais ajatella ja puhua itsestäni positiiviseen sävyyn?
Muita ei pidä polkea kuitenkaan alas. Se, että etsii muista huonoja puolia jotta tuntisi olonsa paremmaksi, ei ole tervettä itsetuntoa. Itsensä vertailu muihin ei ole tervettä itsetuntoa. Silloin itsetunto pohjautuu väärin asioihin.
Syy miksi puhun itsestäni positiiviseen sävyyn on se, että haluan inspiroida muita samaan. Se tuntuu niin paljon paremmalta kuin itseni jatkuva haukkuminen. Mut jostain syystä oon kokenut painetta, et jos sanon itsestäni jotain hyvää, pitää mun lisätä perään jotai huonoa. ”Oon tosi kaunis, vaikka oonki näi lyhyt ja mul on isot reidet, oispa vielä vähän pidemmät sääret et oisin tosi hyvä sit”. Niinku what. Täysin järjetöntä.
Luvataan itsellemme, että kuvaillaan itseämme positiivisin sanoin. Jos sä osaat jonkun asia hyvin, sano se. Jos tiedät että sun ammattitaito on loistava, sano se. Et ikinä tiedä kuka sua kuuntelee. Entä jos vaikka kahvilassa sanot sun kaverille ”vitsit tuli upee tästä mun uudesta instagram-kuvasta, olisin niin hyvä malli” ja joku malleja työllistävä kuulis sen ja kiinnostuis. Jep. Sä et ikinä tiedä. Ja jos joku syyttää sua ylimielisyydestä, anna syyttää. Ehkä se itsekkin tajuaa puhua joskus itsestään vähän parempaan ja kauniimpaan sävyyn.
Tehtävä: sano kolme hyvää asiaa susta ja kanna ne koko loppupäivä ylpeydellä!
-Eve
