Anteeksi

Meistä jokainen on ihminen, eikä kukaan ole täydellinen. Mä olen antanut monelle ihmiselle anteeksi, joka on tehnyt virheen. Olen pystynyt elämään asian kanssa. Tällä kertaa mä tein virheen, ja pahan sellaisen. Miksi mä en kuitenkaan saa anteeksi? Miksi mä olen henkilö, jota saa avoimesti haukkua netissä, kuinka paska olen? Sen vuoksi, että olen muutamassa lehdessä esiintynyt? Olenko viihdemaailman henkilö, jolla ei ole arvoa? Vähän niin kuin Johanna Tukainen, keneä ihmisten mielestä saa arvostella ja haukkua niin paljon kuin haluaa. Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, että tunteet ne on jokaisella ihmisellä.

Sanoin erittäin ilkeästi eräästä naisesta ja arvostelin hänen elämäänsä nettikirjoituksen perusteella? Miksi näin tein? Netissä on arvuuteltu, olenko masentunut, jännitääkö tuleva ulkomaan matka tai onkohan mulla burnout. Valitettavasti, ei näistä mitään. Ärsytti vain. Oikeuttaako ärsyyntyminen haukkumaan? Ei todellakaan. Kaduttaako? Kyllä. Tässä niitä Facebookin ryhmissä toivottuja vastauksia. En tiedä mikä muhun meni. Vaikka yleensä mua ärsytettäisiin oikein kunnolla, antaisin olla. En välittäisi. Tällä kertaa ei käynyt niin. Ehkä se kaikki ärsytys, minkä olen sulkenut sisälleni, kun mua on haukuttu, purkautui kerralla ulos. Tai, tai, tai… mä pohjustan nyt tekoni vaan siihen, että kukaan ei ole täydellinen. Jokainen varmasti elämänsä aikana tekee ainakin yhden virheen, mikä hävettää, kaduttaa ja niin edelleen. Ihan jokainen. Mä en tarvitse sääliä, enkä huomiota. Enkä tätä kirjoittaisi, ellen olisi pahoillani. En jaksaisi käyttää näin paljoa aikaa, jos ei kaduttaisi.

Monia varmasti mietityttää, pyysinkö anteeksi henkilöltä? Tottakai. Anteeksipyyntöni oli kuitenkin kuulemma teennäinen ja epäaito. Netissä en pysty sen aidommaksi muuttumaan, mitä yritin. Mulla oli paha mieli, tahdoin pyytää anteeksi. Varsinkin, kun näin, etten ollut ainoa jolla oli paha mieli. Varmasti oli hänelläkin, joka nämä mun sanani sai niskoilleen. Varmasti oli muillakin, jotka joutuivat sen näkemään. Mä tahdon julkisesti, tässä ja nyt, pyytää kaikilta anteeksi. Eniten kuitenkin henkilöltä, jota loukkasin. En pysty aidommaksi enään muuttumaan, mutta toivon, että tämä henkilö miettisi hetken, että ehkä tarkoitinkin, kun anteeksi pyysin. 

Sitä myös ihmeteltiin, että miksi kirjoitin ryhmässä väärät fatkat teksistä. Mä kirjoitin niin, miten itse ymmärsin, ja mistä suutuin. Miksi olisin kirjoittanut täysin orginal-version naisen tekstistä, kun sen pohjalta en pillastunut? Vaan sen, minkä pohjalta mä itse suutuin. Sain väärän kuvan tekstistä väsyneenä sekä kommenteista, mitä siinä oli. Sen vuoksi ryhmässäni näkynyt teksti, ei ollut sama, mikäli oli eräässä äitiryhmässä esillä.

Ja sitten kysellään, miksi ihanan ryhmäni seinä on ollut suljettuna. Sinne seinälle ei kuulu, jos olen jossain toisessa ryhmässä mennyt olemaan tyhmä, ilkeä ja v-mäinen. Sitä ryhmää ei voi kuormittaa kirosanoin, haukuin tai arvosteluin. Toivon, että sen nämä äiti-ihmiset myös ymmärätää. Mulla ei ole tarvetta salailla yhtään mitään, sen halusin tällä tekstillä kertoa. Olen tehnyt väärin, myönsin tekoni ja yritin korjata. Tehtyä ei kuitenkaan tekemättömäksi saa. 

PS. Ripsiasia on hoidossa. Siitäkin ajattelin nyt mainita, kun se esille tuli.

PPS. Jotain hyvääkin tässä kohussa oli: sain selville, että eräs ihminen aiheuttaa edelleen hallaa mulle, ja levittää törkeää syytöstä musta. Joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Tästäkin mulla meni varmaan lopullisesti maine, mutta sen halusin korjata. Älkää uskoko aina kaikkea, mitä netissä lukee!