Kohta 18
Huomenna on se päivä, kun täytän 18. Sitä päivää aloin odottamaan 12-vuotiaana, ja ajattelin, että se päivä ei koita ikinä. Sillä kuusi vuotta on pitkä aika. Nyt kuitenkin se kovin odotettu päivä on huomenna. Miltä se tuntuu? Ei oikein miltään. On tietysti kivaa, että pystyy alkaa hoitamaan itse kaikki asiat, eikä tarvitse enään vanhempia mukaan. Mutta silti, ei se pitkän odotuksen jälkeen suurempaa fiilistä tuota.
Ajattelin kuitenkin tänään hieman muistella omaa elämääni, ja näyttää sitä hieman teillekin. Kuvia löytyy Picasan verkkoalbumista, joten homma on helpompi kuin osasin arvatakaan. Kuvat ei mene aikajärjestyksessä, vaan pomppii vähän miten sattuu!
Millainen olin muutama vuosi sitten? Puhutaan ensi kertaa ihan rehellisesti, kun muutaman tunnin päästä plakkarissa on se täysi-ikäisyys, ja sitten (melkein) kaikki on sallittua. 12-vuotiaana kiehtoi ”pahat tavat”, mukaan lukien alkoholin. Sitä tuli testattua siskon luona, kahdella siiderillä. Ja sitten hihitettiin ja nukahdettiin. Olin kuitenkin erittäin kiltti ja rauhallinen varhaisnuori. Ei sen kummempia ongelmia.
Nautin ystävien seurasta, luulin olevani aikuisempi mitä oikeasti olin. Asuimme Turun keskustassa, jossa rakastin asua ♥ Valokuvasin paljon (muutakin kuin omaa naamaa :D), ja suunnittelin tulevaisuutta, mikä ei muuten kohtaa yhtään tämän päivän suunnitelmien kanssa. Kun kuudennes luokka päättyi, oli tarkoitus jatkaa kavereiden kanssa samalle yläasteelle. Kesäloman aikana kuitenkin suunnitelmat muuttuivat, ja vaihdoin oman alueen kouluuni… pelotti!
Sain järjestelmäkameran joululahjaksi, ja kuvaaminen helpottui huomattavasti! Vietin aikaa uuden parhaan ystäväni kanssa, ja ihmettelin, voiko kaksi ihmistä olla näin samalaisia..? Olin paljon siskoni luona, ja leikin siskonlapsieni kanssa. Suunnittelin parhaan ystäväni Sofian kanssa tulevaisuutta, ja päätimme tehdä seuraavasti: peruskoulun jälkeen menemme töihin oppisopimuksella ja muutamme asumaan yhdessä. Voi meitä, toinen lähti opiskelemaan rakennusalaa ja toinen jäi vaille omaa juttua. Oppisopimuspaikan saanti kun ei ollutkaan ihan niin easy, mitä ajattelin silloin.
Olin ja olen onnellinen, että kohtasin Sofian kaltaisen tytön! Sofia oli täydellinen. Sofia oli samalainen kuin mä, yhtä hullu ja pölöpää <3
Mitä näitä kuvia katselee, voin todeta yhden asian: rakastan kesää ♥ Kun katson kuvia, joissa on kesä, näytän niin onnelliselta. Syksyllä otetuissa on taas vähän masentavampi teema. Odotan kesää jo niin paljon!
Jossain vaiheessa tutustuin myös lävistyksiin, ensin otin kielikorun (jonka nyppäsin vuosi sitten pois kielestä) ja otin myös traguksen, jonka korun äiti tiputti magneettikuvauksen jälkeen, ja sitten mulla meni se reikä umpeen. Kiitos äiti!
Kaverit, mä niin rakastan teitä! Mulla tuli ihan kaamea ikävä teitä kaikkia, kun selasin näitä kuvia ♥
Mulla on myös kaksi ihanaa kummilasta ♥
En oikeasti pysty luonnostamaan mitään järkevää tekstiä näiden kuvien jälkeen. Pystyn vaan toteamaan, että kiitos teille kaikille. Kiitos, että olen saanut tutustua teihin ihan jokaiseen. Ja kiitos jo etukäteen kaikille, jotka tulee lauantaina juhlimaan mun kanssani ja hyvästelemään mut ♥
PS. Huomasin, että ainakin yksi kuva tuli tuplana, ei välitetä siitä :D