Nyt puhun lauseesta, jonka itse nään usein jossakin netissä. Olettaen, että jos sulla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta, niin automaattisesti sut luetaan syrjäytyneeksi, luuseriksi ja sosiaalipummiksi. Varsinkin, kun netissä kerran menin hieman ohi suuni puhumaan, ja maintsin, että saan nykyään työmarkkinatukea, vaikka en missään työllistä edistävässä palvelussa olekaan. En yleensä jaa näin yksityisiä asioita nettiin, mutta koska tämä on aihe, joka on oikeasti mua suuresti ärsyttänyt, ja on ollut sellainen olo välillä, että oma sukukin on yrittänyt lytätä alas ja pitänyt huonomapana ihmisenä, niin haluan sanoa vastalauseen sille.

Mä tein oman päätökseni peruskoulun päättöluokalla, enkä hakenut kouluun. Ei vaan kiinnostanut. Luojalle kiitos, mulla oli äiti, joka ymmärsi. Eikä pakottanut valitsemaan jotain, mikä edes vähän kiinnostaisi. Mä tiedän, että jos sillon olisin jollekin alalle lähtenyt, se olisi jäänyt jo kesken. Mä en halua lähteä opiskelemaan sillä ajatuksella ”pakko saada jokin ammatti”. Kyllä se täytyy kiinnostaa enemmän kuin paljon. No, kesäloma meni ja kaverit lähti kouluun. Monet varmaan oletti, että siinä vaiheessa mä jään kotiin makoilemaan ja vietän rentoa elämää. Ekat kaksi viikkoa mä taisin niin tehdä, ja sitten aloitin etsimään töitä. Ja sainkin, tein erilaisia lyhyitä hommia. Ja nautin siitä. 

Jo silloin kuulin lähipiiristäni, että kyllä sunkin olisi parempi ollut kouluun mennä. M-I-K-S-I? Ammatti on tärkeä, tottakai. Mutta, mulla on koko elämä edessä. Mä ehdin opiskella vielä paljon. Opiskelen sitä, mikä mua kiinnostaa. En sen takia, että joku sanoo mulle, että mene kouluun. Mä olen itseäni kiittänyt aina siitä, että onneksi mä olen itse tiennyt mitä haluan ja uskonut siihen, etten ole kuunnellut muita ja antanut heidän painaa itseäni lyttyyn. Mutta kun tiedän, että kaikki eivät pysty olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, niin se saa mulle pahan mielen. Ei tietenkään ole hyvä, että nuoria on työttömänä, mutta, enemmin pari vuotta työttömänä, kuin se, että opiskelee vuoden verran ja jättää kesken. Kun uudestaan hakee kouluun, siellä kysytään, onko aiemmin kesken jääneitä koulutuksia, ja sitä ei katsota hyvällä. 

Mulla taas mun työttömyyden ajalta mulla on näyttää työtodistuksia. Viime vuosi varsinkin, pisin aika mitä olin kotona tekemättä mitään taisi olla puolitoista kuukautta. Olin kurssilla, sekä eri paikoissa työkokeiluissa. Ja tiedättekö mitä, mä nautin siitä. Sain kokeilla erilaisia töitä, ja tehdä sitä, mitä itse halusin. Olo oli hyvä ja vapautunut. Ja viime vuonna paiskin töitä sen verta, että täytin työssäoloehdon, ja olen nyt oikeutettu työmarkkinatukeen. Viime vuoden jälkeen oli hyvä laittaa viikko sitten yhteishaku menemään. Uskon tehneeni oikean ykkösvalinnan, ja nyt pidän kaikki peukut pystyssä, että pääsisin siellä käymään ainakin haastattelussa. 🙂

Tällä tekstillä mä haluan muita nuoria auttaa uskomaan unelmiin, ja sanoa sen, että kaikille se jatko-opiskelu ei ole oikea vaihtoehto heti peruskoulun jälkeen. Tottakai ammatti on tulevaisuuden kannalta enemmän kuin tärkeä, mutta: uskokaa unelmiinne. Sillä pötkii pitkälle! Mä odotan innolla yhteishaun tuloksia, ja toivon niiden olevan odotuksen mukaiset.