Syntiset tekoripset

kuvan ripset: pinterest

Mulla on aina ollut sellainen olo että tekoripsien kanssa näytän aivan liian ylimeikatulta. Aivan kuten pidän lähes kaikkien kauneusjuttujen ulkonäöstä, pidän myös tekoripsipakkauksista. Haluaisin omistaa yhden lipaston laatikon kokonaan täynnä erilaisia tekoripsiä. Ja ne ripset pitäisi tottakai olla aina omissa paketeissaan. 

En kuitenkaan ole aloittanut kokoamaan suurta tekoripsikokoelmaa, koska en uskalla kuitenkaan käyttää niitä. Ne vain kiusaisivat minua siellä laatikossa. Kuten sanoin, että olen aina tuntenut itseni ylimeikatuksi tekoripset silmissäni niin tottahan se periaatteessa on, mutta kokeillessani niitä pitkän tauon jälkeen ymmärsin todellisen syyn siihen, miksen pysty pitämään niitä silmissäni ilman pientäkään ahdistusta. Mulle tulee niiden kanssa syntinen olo. Kyllä, vaikka tyhmältähän se kuulostaa, ainakin tällaisen ei_niin_kovin_uskovaisen suusta. Tuntuu että olen paha ihminen, jos haluan laittaa kasvoilleni jotakin epäaitoa ja täysin luonnotonta. En kuitenkaan pidä muita tekoripsiä käyttäviä ihmisiä pahoina.

Kummallistahan tässä on se, että käytän myös hiustenpidennyksiä ja rakastan tehdä itselleni geelikynsiä. Mikseivät ne tee oloani syntiseksi? Ehkä siksi että hiukset eivätkä kynnet ole muutenkaan muuttumattomia osia mun kehossa? Ehkä niitä on lupa muokata, kun ne muuttuisivat itsestäänki kasvaessaan.

Mietin kuitenkin, että jos minulla olisi silmissä pidemmän aikaa pysyvät ripsien pidennyket, ne eivät olisi niin pahat. Niitä ei tarvitsisi laittaa joka aamu uudelleen eli en tekisi joka päivä syntiä ainakaan tietoisesti.

Synti voi olla vähän turhan vahva sana kuvaamaan tätä tunnetta, mutta en vain keksi osuvampaa termiä! Synti –sanalla asian pointti pitäisi ainakin selvitä.