… että alan pitkän tauon jälkeen taas piirtää. Nuorempana olin kai aika hyväkin piirtäjä. Sitten tuli elämä, opiskelu, työ ja sen sellainen. Nyt tuntuu sille että voisi kokeilla taas ja treenata taitoja. Aloitin luonnoslehtiön. Tuollaisen kauniilla kankaalla päällystetyn. Pidän ruskeasta paperista, siitä ei tule tyhjän paperiarkin syndroomaa samalla tavalla kuin valkoisesta.
Tiedättekö mitä? Minä rakastan Atelieeri O. Haapalaa. Jos tämä itsestäänselvä asia on jollekulle teistä vielä täysin tuntematonta aluetta niin kannattaa toki kurkata mitä Atelieeri O. Haapala tekee. Onyxein ja Helmutin maailmankuva on aika erilainen kun vertaa tähän nykyiseen maailmanmenoon. Eikä se ole ollenkaan huono asia. Tässä yksi heidän viimeaikaisimpia tuotoksiaan, mallina allekirjoittanut.
O. Haapalan liikkuvassa studiossa on yleensä mukana erilaisia asusteita joista voi valita päälleen mieleisimmät. Itselläni tässä tosin omat vaatteeni ja asusteeni 1910-luvun tyyliin.
