Green Care Possibilities for Wellbeing and Development in Rural Areas

Multidisciplinary FIRST + Intensive Course ”Green Care possibilities for wellbeing and development in rural areas”

The cource is implemented by Petrozavodsk State University together with Savonia University of Applied Sciences.

Meitä oli Savoniasta opintomatkalla sosionomiopiskelijoita minä, Helena, Aino ja Jatta, sairaanhoitajaopiskelija Sanna sekä Alena, Heidi, Anu ja Timo agrologiopiskelijoita sekä sairaanhoidon opettaja Susanne ja luonnonvara-alan opettaja Katriina.

Lähdin kurssille mukaan erityisesti sen vuoksi, että olen kiinnostunut eläin- ja luontoavusteisista menetelmistä sosiaali- ja teveysalalla, mutta myös sen vuoksi, että halusin verkostoitua monialaisesti muihin samanhenkisiin ihmisiin. Sain aivan ihania verkostoja matkalta! Kiitos teille kaikille matkalla mukana olleille. Jäitte kaikki mieleen omina persooninanne ja toivottavasti törmäämme myös erilaisissa yhteyksissä, kun kaikki kerta Iisalmessa opiskellaan.

Majoituin kurssin ajan samassa soluhuoneistossa Alenan ja Kirsi-Marin kanssa. Kirsi-Marin kanssa majoituimme samassa huoneessa.

Aloitusseminaarissa me Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat esittelimme paritöitä eri Green Care aiheista. Minulla ja agrologiopiskelija Anulla aiheena oli metsä Green Care -toiminnan ympäristönä. Oikeastaan hyvä, että aiheita ei saanut itse päättää, vaan ne olivat valmiiksi päätetty, niin tuli mietittyä Green Carea eri näkökulmista.

Petroskoin yliopiston edessä
Koulu Petroskoin keskustassa
Petroskoissa oli hienoja patsaita

Ääninen

Онежское озеро

Petroskoi on täynnä kauniita rakennuksia
Maanantaina illalla Pavel vei meidät tutustumaan kaupunkiin

Petroskoin katukuvaa

Meillä oli kurssin lopuksi loppuseminaari, jossa esittelimme Petrozavodskin yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tekemät ryhmätyöt eri Green Care -aiheista. Meidän ryhmämme aihe oli koira-avusteiset menetelmät lasten ja nuorten kanssa. Ryhmäämme kuuluivat minun lisäkseni Savonian sairaanhoitajaopiskelija Sanna ja Petroskoin yliopiston sosiaalialan opiskelija ja luonnonvara-alan opiskelija.

Opiskelijat puhuivat englantia vain auttavasti eikä yliopiston henkilökuntakaan puhunut englantia. Vain tietyt opettajat osasivat englantia niin, että pystyivät sillä kommunikoimaan.

Tarvitsimme paljon tulkkia, koska Petroskoissa ei puhuttu missään englantia ja jos jossain puhuttiin, niin se ei ainakaan ollut sujuvaa englantia ja väärinymmärryksiä sattui sen vuoksi. Hyvänä puolena tässä oli kuitenkin se, että itse uskaltautui puhumaan englantia rohkeammin, koska puhun itse kuitenkin paremmin kuin venäläiset. Suomalaisten seurassa englannin puhumiseen on isompi kynnys, koska suomalaiset puhuvat englantia sujuvasti.

Yliopistorakennus ei ollut kovin hyvässä kunnossa ja luokkatilat eivät olleet yhtä moderneja ja viihtyisiä kuin Suomessa. Oli suorastaan järkytys miten huono sisäilma yliopistolla oli ja miten huonossa kunnossa rakennus oli. Osasin kyllä aavistella, ettei yliopisto kovin hyvässä kunnossa ole, koska olen ollut opiskelija-vaihdossa myös Pietarin yliopistolla, mikä kuitenkin oli huomattavasti parempikuntoinen kuin Petroskoin yliopisto.

Karjalan tasavallassa ihmisillä on matala palkkataso. Yksi opiskelija kertoi tuntipalkkansa yötyössä olevan 70 senttiä. Karjalassa tavallinen palkansaaja tienaa 40-150 euroa kuukaudessa.

Venäläiset opiskelijat olivat aluksi hieman vaikeasti lähestyttäviä. He alkoivat lämmetä vasta torstaina. Vain yksi opiskelijoista Pavel oli kurssin alusta asti meidän mukanamme ja näytti meille eri paikkoja. Hän puhui sujuvaa englantia. Opiskelijat, jotka eivät olleet uskaltaneet meitä lähestyä aiemmin, kertoivat syyksi heikon englannin kielen taidon. Heitä jännitti puhua meille.

Onneksi jää murrettiin, kun menimme viettämään iltaa ravintolaan, mikä oli tarkoitettu vesipiipun poltteluun. Pelasimme siellä ja polttelimme vesipiippua. Hotelli Karelian illanvieton jälkeen kävimme myös illan vietossa. Sinne tosin tuli mukaan venäläisistä vain yksi tyttö, jonka nimeä en edes muista ja Pavel. Muut lähtivät pikkuhiljaa nukkumaan ja me jäimme Pavelin, Jatan ja Ainon kanssa sporttibaariin istumaan ja juttelemaan. Ikävä Petroskoita tuli jo illanvietossa!

Se minua harmittaa, että mummoni pyysi minua käymään perhetuttujen luona kylässä Petroskoissa. He asuvat Äänisen rannalla Petroskoissa. Siellähän me kävimme Pavelin opastamalla kaupunkikierroksella, mutta minun olisi ollut jokseenkin puutteellisilla osoitetiedoilla vaikeaa löytää heitä ja kuitenkin oli vierailuja eri paikkoihin, niin ei vain ehtinyt käydä. No, ei tällä reissulla, mutta seuraavalla reissulla sitten.

Tämä oli meidän lempiravintola Petroskoissa. Se oli oikein viihtyisä ja kauniisti sisustettu. Skandinaavinen teema.
Petroskoissa ravintolaruoka oli edullista.
Tilasin Georgialaisessa ravintolassa karpalolimonaadia ja tämä tuli eteeni! Itsetehtyä limonaadia! Ai, että rakastan karpaloa!
Yliopiston vieressä Georgialaisessa ravintolassa lammasta ja kasviksia. Taustalla näkyy Anun appelsinilimonaadi. Oli yhtä maukkaan näköistä kuin limonaadini.
Tämä on näitä behind the Scenes kuvia! 😀 Minä, joka en ole edes maistanut tupakkaa, polttelin vesipiippua. Tämähän on vain vesihöyryä. Eikä liity millään tavoin tupakointiin tai huumeisiin, kuten yleinen harhaluulo Suomessa vallitsee
Huojuvan tornin ja mafioson pelaamista

Venäläiset opiskelijat alkoivat rohkaistua englannin puhumisessa ja tutustua meihin paremmin. Pojat kävivät ostamassa meille tytöille pizzan ja kertoivat suomeksi: ”Tämä on anteeksi eilisestä”, viitaten Huskyfarmilla vierailuun,missä he olivat omissa porukoissaan eivätkä uskaltaneet meille jutella.

Pikkuveli opiskelee historiaa Jyväskylän yliopistossa. Pitihän se viedä Suomen historian kirja. Jännää nähdä mitä aiheita venäläinen tutkija on tuonut esille Suomen historiasta. Kirja maksoi vain 320 ruplaa

Käveltiin porukalla Hotel Kareliaan kurssin päätöstilaisuuteen. Kuva on otettu Petroskoin teatterirakennuksen luona

Hotel Karelian läheltä. Tällaisia hylättyjä rakennuksia on Karjalassa paljon. Niitä ei kai valtio erikseen pura samalla tavalla kuin Suomessa. Tällaiset ovat hieman vaarallisia, jos joku menee tuonne sisälle ja se romantaa
Hotel Karelian vieressä oleva joki
Hotel Karelia

Mummo kertoi minulle Suomeen tultuani, että ukki on myös ollut tässä hotellissa työmatkalla. Aikamoinen yhteen sattuma.

Iloista keskustelua Hotel Kareilian illallisella
Hotel Karelian illallisella
dav
Hotel Kareliassa illallisella

Hotel Karelia
Yllätykseksemme Hotel Kareilian pihassa oli hevostalli. Siellä oli hevonen, kaksi söpöä ponia ja koiria.

Jatkoimme Hotel Kareliasta Helenan ja Pavelin kanssa taksilla vielä lähikauppaan Suomen tuliaiseväiden ostoksille ja sieltä suuntasimme opiskelija-asuntolalle viemään ostokset ja sieltä taksilla hienoon ravintolaan, minkä nimeä en muista. Harmiksemme Pavel ei päässyt kollegehousujen vuoksi sisälle. Osa porukasta lähti toiseen ranvintolaan taksilla edeltä katsomaan josko Pavel pääsisi sinne. Ei päässyt. Suuntasimme kaikki Green Cafeeseen opiskelija-asuntolan viereen. Sielläkin oli kaikki paikat varattuja. Suuntasimme sieltä Sporttibaariin, mihin Pavel pääsi. Osa porukasta lähti tässä vaiheessa unten maille jo.

Ravintolan sisustus oli sisustusarkkitehtiopiskelijan mieleen. Valaistus on aivan uskomaton
Ihana ravintola
Aivan ihanat seinät
Ei voi kun ihailla
Ravintolan vessan käytävä oli näkemisen arvoinen
Hienossa ravintolassa Hotel Karelian illallisen jälkeen illalla ja niskaassa Venäjältä kirpputorilta ostettu tekokarvatakki
Tilasin sporttibaarissa Coca Colan ja tällaisia kakkaroita. Olivat muuten hyviä! Nämä olivat pinnaltaan kovia ja sisällä oli jauhelihaa. Alena ja Helena ottivat näitä, niin oli pakko itsekin maistaa.
Sporttibaarin edessä hyvästelemässä Pavelia ja lähdössä opiskelija-asuntolalle nukkumaan
Sporttibaarin edessä. Liukasta oli
Nyt nukkumaan! Opiskelija-asuntolan edestä kuvattu. Ikkunoissa valoja. Siellä ahkerat opiskelijat vielä opintojen kimpussa valvovat

Aamulla vielä ennen lähtö opiskelija-asuntoloilta kuvasin koko kämpän muistoksi. Muistaa sitten Suomessa miten lystiä se on opiskelijana asua omakotitalossa. 😀  Opiskelija-asuntolamme oli kuulema Petroskoin parhaita opiskelija-asuntoloita. Olihan se hieman sympaattinen, mutta minulle ainakin on ihan sama missä sitä nukkuu, kunhan saa olla reissussa. Matkailu avartaa.

Sisustusarkkitehtiopiskelijan silmää hivelee nämä integroidut kodinkoneet ja jääkaapit
Opiskelijasolun luksusvarusteltu keittiö
Moderni ja skandinaavinen tupakeittiö
Sai melkoiset viritykset tehdä, jos halusi lämpimää vettä. Aamulla sai varmiten lämpimän suihkun. Lattia lainehti suihkun jäljiltä, koska viemäri ei oikein vetänyt
Älä heitä Venäjällä pönttöön paperia.
Meidän kämpän eteinen
Lähtö Petroskoista Suomea kohti! Kämppä siivottu ja menoks.
Semmoinen käytävä opiskelijasolujen välillä. Ei ainakaan eksy.
Käytävä alakertaan
Opiskelija-asuntolalla oli vartija, joka päästi vain opiskelijoita sisälle. Vieraita sai käydä kylässä päivällä
Opiskelijoiden postilokerot
Siihen sitä respaan majoituttiin, kun kuski tuli tunnin myöhässä meitä hakemaan

Mitä opin venäläisiltä opiskelijoilta? On tullut opittua aikaisemminkin vaikka mitä, koska yksi parhaista ystävistäni on venäläinen ja minulla on puoliksi venäläisiä ystäviä. On tullut kaikki temput rajan takaa opittua jo nuorena! 😀 Että heh heh. Ja olinhan minä jo aiemmin sosionomiopintojen tiimoilta Pietarin yliopistossa Russian Business -kesäopinnoissa. Tuli sitä sielläkin opittua tavoille.

Mutta heti ensitöikseni, kun pääsen vapaata viettämään kun lukukausi loppuu, aion poltella yrttejä vesipiipussa. Esimerkiksi jotain eugalyptusta. Vesipiipun polttelu rentouttaa, jos piipussa on jotain hyvänmakuista polteltavaa. Minulla on kotona Turkin kiertomatkalta ostettu vesipiippu keskellä keittiönpöytää, joten siitä vaan piippu höyryämään.

Minähän en siis harrasta lainkaan tupakka- tai alkoholituotteita  (joskus matkoilla otan ruuan kanssa yhden siiderin, mutten enempää), mutta vesipiippua puhtaalla vesihöyryllä ja joillakin yrteillä voisin ihan hyvin harrastaa, koska se ei sisällä mitään päihdyttävää ainetta. Tämä siis käyttöön Suomessa.

Venäläisiltä opiskelijoilta opin sen, että ei tarvitse omaa kielitaitoa ujostella. Olen opiskellut englantia, ruotsia, ranskaa, espanjaa, saksaa, venäjää, viroa, italiaa ja farsia. Ihan hyvin voin niitä ujostelematta käyttää sen verran kuin osaan sopivassa tilanteessa, vaikka vain englantia, ruotsia, ranskaa, espanjaa ja saksaa osaan puhua niin, että siitä saattaisi jotain selvääkin saada.

Suomalaiset ovat etuoikeutettuja kielten opiskelun kanssa. Suomessa voi opiskella melkein mitä vain kieltä ja silti suomalaiset kielitaitoiset ihmiset arastelevat kielten puhumisen kanssa. Joku suomalainen, joka on opiskellut peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa englantia, saattaa sanoa kysyttäessä, ettei puhu englantia, vaikka osaa sitä todella hyvin.

Itsekin huomaan, että jäädyn puhuessani englantia, jos seurassa on ihmisiä, jotka puhuvat sitä paremmin kuin minä. Esimerkiksi silloin kun suomalaiset  opiskelijat eivät olleet paikalla pystyin venäläisopiskelijoiden kanssa puhumaan suhteellisen sujuvasti. Minulla on englannin kielen kanssa pieni ramppikuume. Sitä aion kehittää enkä ala liikaa miettimään kielioppivirheitä. Harmitti myös se, että vaikka olen venäjää opiskellut ja sitä koko elämäni kuunnellut, silti en uskaltanut sitä reissulla puhua kuin vain kaupassa asioidessani, koska pelkäsin, että mitä venäläisopiskelijat sanovat, jos jotain huonolla aksentilla alan vääntää. Typerää eikös? Tämän takia ymmärrän venäläisopiskelijoita englannin kielen käytön arkuudessa.

Venäjän opiskelusta oli ainakin se hyöty, että pystyin liikkumaan Petroskoissa, koska osaan lukea lyyrisiä aakkosia ja sain selvää tuotteista kaupassa. Lisäksi kun meillä oli mukana kaksi veänäjän kielen taitoista opiskelijaa, jotka puhuivat venäläisten opiskelijoiden kanssa venäjää, ymmärsin perusasioita puheesta, mutta esimerkiksi jotain tärkeitä pieniä vivahteita ja ihan tärkeitä asioitakin puheesta jäi minulta täysin huomaamatta. Melko alkeellinen oma venäjän kielen ymmärrys on kuitenkin.

Monilla suomalaisilla on venäläisistä jotain negatiivisia mielleyhtymiä, itselläni niitä ei ole. Olen niin paljon ollut venäläisten kanssa tekemisissä lapsesta asti, etten ajattele ainakaan mitään pahaa venäläisistä. Isovanhempani ovat tehneet Venäjä-yhteistyötä ja Venäjän kauppaa. Heillä on majoittunut venäläisiä ja ukkini kotipaikka on Sortavalassa, sielläkin tullut vierailtua paljon. Olemme välittäneet Venäjälle lähetysapua, ukki on myös sen lisäksi välittänyt autoja, ompelukoneita ja kaikenlaisia tuotteita Veänäjälle.

Tämä Venäjä-rakkaus on jo verenperintönä tullutta ja olen kiinnostunut mahdollisesti työelämässä tekemään Venäjä-yhteistyötä. Ihan tarpeellisia nämä todistukset ovat Venäjän opintomatkoista ja kesäopinnoista. Aivan huikeita kokemuksia!

Venäjältä ainakin Suomessa voitaisiin oppia sekin, ettei kaiken tarvitse olla niin justiinsa. Jotkut asiat voivat olla vähän sinne päin. Venäjällä kesäopintoihin mennessäni kuulin tärkeän sanonnan: ”Venäjällä ei mikään toimi, mutta kaikki järjestyy”. Onhan se vähän niinkin. 😀 Hieman kärjistetty, mutta hieman huvittaa tuo sanonta, koska se on niin totta toisaalta. Venäjällä on kaikki vähän sinne päin eikä niin justiinsa, mutta kyllä siellä kaikki jotenkin kuitenkin järjestyy. Asioita tehdään vaikean kautta, kun Suomessa ollaan totuttu siihen, että kaikkea kehitetään mahdollisimman helpoksi eikä missään nimessä tehdä vaikeimman kautta, jos on helpompikin ratkaisu olemassa.

Huomasin tämän esimerkiksi siinä, kun teimme ryhmätyötä venäläisten kanssa. Me olemme Suomessa tottuneet siihen, että sen kun vain kirjoitetaan suoraan ja katsotaan luotettavia lähteitä ja sitten tehdään suoraan Power point-esitys. Venäläiset saivat aikaiseksi yhden kappaleen verran tekstiä, kun me olimme jo sivun kirjoittaneet ja heillä piti olla erillinen sisällysluettelo Power Pointissa ja suunnitelma sen tekemiseen. Päätimme sitten, että kerta heillä on tapana tehdä vaikeamman kautta, niin kun olemme oman osuutemme tehneet, niin thats it ja  he sitten tekevät oman osuutensa omalla tavallaan vaikeamman kautta. 😀 Tuotiin ryhmän pojille donitsit sillä aikaa, kun olimme oman osuutemme tehneet ja he vielä painiskelivat omansa kimpussa. Suomalaiset eivät jaksa takertua yksityiskohtiin, vaan miettivät kokonaisuutta.

Olen tänä keväänä Green Care MultiPro -kurssilla, Viron intensiivikurssilla sekä tällä Petroskoin kurssilla eli minulla on yhteensä 15 opintopistettä Green Care -opintoja tänä keväänä. Jokaiselta kurssilta oppii erilaisia asioita ja on mielenkiintoista nähdä vielä se millaista Virossa on Green Care toiminta. MultiPro-kurssilla olemme vierailleet Sievissä, Rovaniemellä ja Oulussa. Ne veirailut antoivat kattavasti kuvaa suomalaisesta Green Care-toiminnasta ja näillä kahdella muulla kurssilla saamme kansainvälisestä Green Care-toiminnasta kokemusta.

Tulimme Petroskoista lauantaina illalla. Koirani Vili oli vanhempieni kyydissä odottamassa Savonian parkissa. Voi sitä riemua, kun emo palasi matkalta! Ajattelin, että esittelen Vilin tytöille koulun pihassa, mutten älynnyt tytöille mainita, että Vili pitää sellaista itsekseen murmellusääntä. Ei siis ole vihainen, jos siltä kuuluu pientä murinan kaltaista ”murmellusta” Huomasin, että kun tytöt tulivat silittämään, niin Vili murmelsi ja tytöt vetivät kätensä pois. 😀 Se on sellaista uteliasta mörinää, jota se pitää myös silloin kun sitä rapsuttaa. Silloin se on sellaista tyytyväistä mörinää. Rottweilereillä on veneluu, joka aiheuttaa esimerkiksi koiran ollessa tyytyväinen sellaisen matalan tyytyväisen murmellusäänen. Sitä saa selitellä ihmisille, miksi hän pitää sitä ääntä, vaikkapa nukkuessaan vaihtaessaan asentoa. Vili on rottweilerin ja dalmandialaisen sekoitus. Vili ei ole sekarotuinen, vaan Vili on omanrotuinen.

Aamulla menimme Vilin ja pikkuveljeni Tommin kanssa hiihtämään omalle pellolle.Vili oli valjaissa hihna vyötäisillä ja veljen kanssa vuorotellen suksilla. Hiihtäminen koiran kanssa on hyvin vauhdikasta menoa. Pakko olla hyvä tasapaino. Nimesimme tämän toiminnan leikkimielisesti Skiing Canis Lupus Therapyksi!

Vili nautiskelee hiihtämisestä keväthangella

Hiihtokelit

Kiitos kaikille matkaseurasta! Olette Ihania jokainen!

Emmi

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *