Sledd dog kennel Husky Moa at Polovina

Canis Therapy and sledd dogs!

Kaikkein eniten koko opintomatkalta odotin huskyfarmivierailua. Ilmoittauduin tälle kurssille sen vuoksi, että rakastan koiria enemmän kuin mitään. En voisi elää ilman omaa koiraa. Kaikki, jotka minut tuntevat tietävät, miten tärkeä asia minulle koirat ovat aina olleet. Minulle usein vitsaillaankin siitä, että käyttäydyn kuin oma koira olisi lapsi ja puhuttelen itseäni emona. Olen itse huomannut, että miten voimaannuttava asia elämässä koirat ovat ja miten se tuo elämään sisältöä. Kun entinen koiramme kuoli ja jouduin olemaan yhden kesän ilman koiraa, se oli niin kamala kokemus, että mietin silloinkin, miten tärkeä osa elämää koira on. Huomasin, ettei ilman koiraa voi elää. Se ei vain itselleni olisi täysi mahdottomuus.

Näiden seikkojen vuoksi uskon koiraterapiaan enemmän kuin mihinkään muuhun sosiaalialalla. Ihmettelen syvästi minkä vuoksi eläinavusteisia menetelmiä käytetään vieläkin niin vähän. Seniorit, kehitysvammaiset, erityislapset- ja nuoret sekä mielenterveyskuntoutujat saavat laitoksissa lääkkeitä yksinäisyyteen, vaikka yksi ratkaisu ehkäistä masennusta, yksinäisyyttä ja sosiaalisia ongelmia olisi eläinterapia. Monet seniorit ovat eläneet maatilalla ja heidän lapsuudessaan eläimet ovat saattaneet olla erittäin merkittävässä asemassa. Erityisesti näille senioreille eläimet tuovat valtavasti iloa.

Onnellisena bussissa matkalla Husky Moaan!

Eläimillä on aivan erilainen voima kuin ihmisillä. Sitä kaikkea iloa mitä eläimestä saa, ei voi saada mistään muualta. Esimerkiksi ihmisen läsnäolo ei ole ollenkaan samanlainen asia kuin eläimen. Monille erityisnuorille eläin voi olla ainoa miellyttävä ja turvallisen tuntuinen keino antaa hellyyttä ja opetella rutiineja ja vastuuta. Esimerkiksi koiralle tai hevoselle on monien nuorten helpompi uskoutua kuin ihmisille. Eläin on aina luotettava ja uskollinen. Ihminen ei.

Huskyfarmilla meille esiteltiin ensin koiria yksitellen. Huomasin heti, että he ottivat jokaisen koiran omana persoonanaan ja tiesivät jokaisen tavat ja mieltymykset. Henkilökunnasta välittyi aito  rakkaus koiria kohtaan. Mielestäni sellaista työtä ei missään nimessä saisi tehdä, jos ei ole erityistä intohimoa ja rakkautta kaikkia koiria kohtaan.

Pennut olivat emon kanssa tarhan perällä isossa häkissa. Viereisessä häkissa oli isompia pentuja keskenään ja toisessa häkissa pienempia pentuja emonsa kanssa. Saimme pieniä pentuja syliinkin. Ne olivat häkissa rohkeita ja vipelsivät menemään, mutta sylissä taisi vähän pelottaa.

Kun koirat syntyvät Husky Moaan, ne oppivat elämään siellä ja tottuvat muihin koiriin ja ihmisten käsittelyyn hyvin. Pentuja oletaan kouluttaa vetokoiriksi ja harjoittaa juoksemista, sitten kun ne ovat tarpeeksi isoja siihen. Niistä tulee hyviä vetokoiria, kun on ammattilaiset kouluttamassa ja ne jaksavat juosta, kun niitä treenataan tarpeeksi.

Husky Moalla henkilökunnasta välittyi osaaminen ja paneutuneisuus koirien kouluttamiseen ja intohimo työtä kohtaan. Ennen vierailua pelkäsin, että saatan nähdä jotain sellaista mitä en haluaisi nähdä. Olin varautunut, ettei Venäjällä kaikki saata olla niin hyvin hoidettua kuin Suomessa, mutta olin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, miten ammattimaista ja välittävää toiminta oli.

Ainoa negatiivinen huomio minkä tein oli se, että koirilla oli liian lyhyet hihnat kopeillaan, mutta ne taisivat olla siitä syystä, etteivät ne pääse toistensa luokse siitä kopeilta. Kopit olisi voinut sijoittaa kauemmas toisistaan ja tehdä jokaiselle koiralle erilliset aitaukset.

Koirien esittelyn jälkeen meidät vietiin sisälle katsomaan videomateriaalia muun muassa Pohjoisnavan matkoilta ja muilta matkoilta  esimerkiksi Venäjällä Siperiassa. Videomateriaalien tekemisessä oli käytetty ammattimaista kuvauskalustoa ja ne olivat ammattilaisten tekemät. Videot olivat erittäin taidokkaita ja pidin niistä todella. Näin muotoilun opiskelija näkökulmasta ne olivat oikein taidokkaita. Pääsisipä itsekin tekemään koiravideoita.

Hauskinta Husky Moalla oli se, että olin niin haltioissani koirista, etten huomannut, että kaikki muut menivät jo sisälle ja jäin yksin koirien kanssa koiratarhaan. Jatta ja Aino olivat siellä tosin myös valokuvaamassa ja miettivät minne muut menivät. Jäin vielä rapsuttamaan koiraa, jota en ollut ehtinyt rapsuttaa ja sillä välin Jatta ja Ainokin katosivat. Kysyin bussikuskeilta minne muut menivät ja löysin sitten missä muut olivat. Huvituin siitä, että ei todellakaan ollut yllätys, että minä olin niin innoissani koirista, etten ollenakaan huomannut ympäristöä tarkkailla. Eikä sen puoleen, että minua olisivat ihmiset kiinnostaneet enää, kun koiria oli niin paljon rapsuteltavana.

Videoiden katsomisen jälkeen lähdimme ajamaan huskyvaljakoilla. Olen aiemminkin ollut valjakkokoirien kanssa tekemisissä ja olen tehnyt huomion, etteivät valjakkokoirat ole kovin kookkaita ja vahvarakenteisisia. Oma koirani on paljon isompi kuin huskyt ja siksi olenkin uskaltanut sitä käyttää esimerkiksi hiihdossa vetämässä. Husky Moassa tuli paljon ideoita mitä voisi oman koiran kanssa käyttää.

Husky Moassa oli monia eri rotuisia huskyja. Vetokoirilla, aivan kuten terapiakoirilla ominaisuudet työhön ovat tärkeimmässä roolissa.
Mieleen painui 15-vuotias koira, joka oli käynyt Pohjois-Navalla kaksi kertaa. Hän oli myös näytellyt erilaisissa elokuvissa ja dokumenteissa. Hän pystyi juoksemaan päivässä vaikka 85 kilometriä.  Aivan uskomaton koira! Ihanaa oli nähdä, että hän sai viettää eläkettään farmilla. Tässä kuvassa hän on. Aivan valtavan suloinen, rohkea ja hellyydenkipeä koiraseniori.

Tulin tähän, että voit rapsuttaa minua kunnolla
Noniin, siitä vaan rapsuttelemaan! Tämän huskyn turkki oli aivan erityisen tuuhea.

Katolla on kivempaa kuin kopissa. Voi tähystää!
Koira nimeltään Sirius

Voi miten suloista! Sydän pakahtuu näille kuville!

Hän oli utelias
Mökötysilme
Voi ei miten suloisia voi pennut ollakaan

Vaaleaveriköt.

Husky valjakoita oli kaksi. Kävimme vuorotellen ajamassa valjakoilla. Minä ajoin valjakolla ja Kirsi-Mari istui kyydissä. Koska olimme viimeinen valjakko, meidän täytyi ajaa takaisin farmille asti. Huskyille piti huutaa ”Ale, ale, ale.” ”Ale” tarkoittaa suomeksi ”eteenpäin”. Ihmettelimme metsässä, kun mies henkilökunnasta yiritti selittää venäjäksi, että koirille pitää alkaa huutaakin ”damoi”, se tarkoittaa suomeksi ”kotiin”. Huskyt kääntyivät sillä komennolla reitiltä kotiin päin.

Pääsimme ajamaan huskyvaljakoilla!
Meille oli laitettu kaksi huskyvaljakkoa
Huskyjen ulkonäkö on moninainen

Rajavartiokoira

Rajavartija Sortavalan rajalta kävi näyttämässä kuinka rajavartiokoiria koulutetaan. Näytöksen lopuksi koira sai  palkinnoksi kunnon rapsutukset opiskelijoilta. Lopuksi menimme takaisin sisälle syömään. Pöytä oli koreana venäläiseen tapaan. Saimme kirjoittaa kirjeen jollekin läheiselle, joka kiertää Pohjoisnavan kautta ja siihen tulee erilaisia leimoja pohjoisesta eri puolilta. Kirjekuori taiteltiin samalla tavoin kuin sodassa taiteltiin kirjeet ennen lähettämistä. Lähetin kaksi kirjettä Suomeen. Ne tulevat yllätyksenä kotiväelle ja mummolaan.

Husky Moa on todella kaunis paikka! Rakastan kelorakennuksia

Kaikki onnellisena Husky Moassa! Erityisesti rajavartiokoira kaiken huomion keskipisteenä

Huskyfarmilta tultuamme ajoimme asunnoille ja lähdimme käymään isossa ostoskeskuksessa shoppailemassa. Itse lähinnä otin kuvia ostoskeskuksessa muotoilun portfoliota varten. En ostanut mitään. Illalla lähdimme vielä syömään opiskelija-asuntolan vieressä olevaan Ravintola Green Cafeeseen. Nimensä mukaisesti se sopi hyvin kurssin teemaan.

Ostoskeskuksesta matkailumainos. Kuvasin muotoilun portfoliota varten kalusteita ja puvu

Illalla Green Cafeeseen

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *