FRIDAY

FRIDAY

09.00 – 10.30

Presentation of the projects at Lääne-Viru College, Mõdriku

10.30 – 10.45

Coffee break

10.45 – 11.30

Presentation of the projects Evaluation to the project by assessment commission

(chief of the elderly house is included+ Kadri Maikov, Susanne Hämäläinen, Kaie Kranich and person from Kaunas College ) –feedback to the students teamworks

11.30 – 12.15

Summary and conclusion of the teamwork and cooperation work

12.15 – 13.00

Lunch

13.00 – 14.30

Evaluation session of the IC in small groups

Feedback of the students to the IC

Completion of IC

 

Minä yleensä olen suhteellisen viilipytty ja rauhallinen ihminen opiskeluympäristössä. Tällaiset intensiivikurssit missä vieretään samojen ihmisten kanssa arkea ja pääsee syvällisemmin tutustumaan, näyttävät minusta kuitenkin ihan uuden puolen. Minulle yleensä opinnoissa on aivan sama mitä tapahtuu, kunhan hommat hoituu ja opinnot kirjataan opintorekisteriin.

Täytyy myöntää, että tämä ryhmätyö meni niin sanotusti tunteisiin. Meidän ryhmässämme oli yksi henkilö, joka oli ”päällepäsmäri”. Hän piti vahvasti päänsä sen suhteen, että puutarhaan tulee paljon kukkia ja pensaita eikä mitään muuta Green Care -toimintaa.

Minusta tuntui, etten päässyt käyttämään omaa ammattitaitoani. Olisin halunnut eläinavusteista toimintaa. Olisin osannut käyttää Sketch Up:ia, koska olen sisustusarkkitehtiopiskelija. Olisin osannut tehdä budjetin, koska olen taloushallinnon ja oikeustradenomi. En päässyt tekemään mitään noista. Harmittaa! Olisin halunnut tehdä jotain missä olisin päässyt paremmin käyttämään monialaisuuttani ja sosiaalialan osaamista hyväkseni.

Mitä minä ammatillisesti hyödyin siitä, että me suunniteltin millaisia kukkia ja pensaita laitetaan? Opin ainakin ryhmätyötaidoista paljon. Opin kansainvälisestä yhteistystä. Opin haastavan ryhmänjäsenen kohtaamisesta. Olen tyytyväinen siihen, että osasin pitää ryhmätyön sellaisena, ettei asianosainen huomannut minun sisäistä suuttumusta siitä, ettei ryhmätyö mielestäni ollut sellainen, että se olisi täyttänyt tarkoituksenmukaisen Green Care -toiminnan vaatimukset.

Maailmalla opiskelu opettaa. Se vähän harmittaa, etten kunnolla sanonut asiasta ryhmätyössä. Purin tuntojani suomalaisille opiskelijoille. Se auttoi käsittelemään tunteita ryhmätyöhön liittyen. Kävin tänä keväänä oikeustieteellisen kurssin ”Taitava opiskelu ja oppiminen”. Siellä luennoitsija kertoi, että ryhmätyön tekemiseen liittyy aina tunteita, halusipa tai ei. Kun ihmiset tekevät ryhmässä jotain, tunteita on mukana. Ryhmätyö on yhtä toisten tunteiden ja verbaalisen ja non-verbaalisen kommunikoinnin tulkintaa.

Minua opinnoissa yleensä kiinnostaa se, että miten päästään haluttuun lopputulokseen järkevällä tekemisellä. En harrasta ryhmätöiden tekemistä höpöttelyn merkeissä. Mielestäni se on tehotonta. Minulla on niin paljon tekemistä, ettei ole resursseja turhaan ryhmätöiden merkeissä kokoontumiseen.

Näissä kansainvälisissä opinnoissa, kun huomaa eri kansallisuuksien eroavaisuudet siinä, pysytäänkö ryhmätöissä määrätietoisesti tavoitekeskeisyydessä. Ryhmätöissä olen huomannut, että itselläni on eri rooleja. Ei ole mitään tiettyä roolia olla ryhmässä. Oma roolini ryhmätöissä riippuu ihan ryhmästä. Oma ryhmätyöroolini on siis ryhmäkohtaista.

15.00 Hang out in Town

Kävimme vielä yhdessä suomalaisten kanssa shoppailemassa. Minun piti kummipojalle käydä katselemassa jotain tuliaista. Löysin myös kaupan, missä myytiin koirankarvasta tehtyjä lapasia. Kävin myös taidegalleriassa keskustelemassa taitelija Riina Rillan kanssa.

Olen tältä matkalta ottanut paljon kuvia muotoilun portfolioon. Petrozavodskista ja Rakveresta olen saanut hyviä vaikutteita erilaisiin kouluprojekteihin kuvaamalla itseäni kiinnostavaa arkkitehtuuria ja designiä. Samalla tavalla ei löydä mielenkiintoisia kohteita esimerkiksi internetistä materiaalia etsimällä. Lisäksi omiin töihin saan liitettyä jonkun tärkeän tarinan, kun inspiraation on löytänyt matkustellessa. Tälläkin hetkellä olen ammentanut digitaalisen muotoilun kurssilla muun muassa kuosisuunnitteluun kuoseja näiltä opintomatkoilta.

Käytiin Sannan kanssa kuvaamassa vielä linnan raunioilla sekä Sonnipatsaalla Sonnilta on kuulemma sukuelimet varastettu. Pakkohan minun oli se nähdä uudelleen, että miten joku osannut käydä sahaamassa irti sen. Kuulemma on painavakin vielä. Huvittaa ajatus, että jollakin on se painava osa kotona jemmassa. :D

Hienoja kuvia saatiin raunioilta, koska illalla aurinko paistoi nätisti raunioihin. Otettiin kuvia toisistamme sekä rakennuksista ja maisemista. Raunioista tuli ihan postikorttimaisia kuvia, kun läheltä kuvasi auringon paistetta vasten hohtavaa raunioita.

Kuvattiin myös kuuluisaa kirkon takaa menevää puutalokatua. Siellä oli ihania puutaloja. Osa oli hieman ränsistyneitä ja niissä asuikin ihmisiä. Kävimme myös kirkkoa kuvaamassa. Nähtävyyksien lähellä oli kylttejä, joissa oli kerrottu tietoa niiden historiasta. Pysähdyimme lukemaan. Sannakin on kiinnostunut historiasta, kuten minäkin, joten oli mukavaa kierrellä rauhassa.

Lopuksi menimme Aqua Hotellin aulaan. Pakko oli käydä sisällä, koska se näytti niin hienolta paikalta.

Tässä oli meikäläisen eläinavusteinen terapia tälle reissulle! :D Kalojen katselu. Hyvä mieli siitä tuli.

Harmiteltiin Sannan kanssa, ettei ehditty käydä uimassa Aqua Spassa. Katselimme kaloja ja Sanna kertoi sukellusharrastuksestaan ja tokaisi, että saattaisin olla niin rohkean oloinen, että suositteli kokeilemaan. Sanna kertoi sukeltamisen tekniikasta ja sain aivan uutta tietoa. Sanna osasi myös kertoa kaloista ja koralleista. Akvaariossa oli aitoa elävää korallia.

Sanna kertoi reissulla omista kansainvälisistä kokemuksistaan ja minusta oli mielenkiintoista kuulla. Korvan taakse jäi paljon juttuja, joita voisin itsekin kokeilla. Kaikki reissulla olleet Savonian opiskelijat olivat jollain tapaa kansainvälisesti kokeneita ja oli hyödyllistä kuulla toisten kansainvälisiä kokemuksia. Sain esimerkiksi paljon uutta tietoa kansainvälisistä opinnoista ja kotikansainvälistymisestä. Aihe kiinnostaa minua todella paljon.

Olen kokenut, että kansainväliset opinnot ovat antaneet minulle todella paljon. Kokemukset ovat kasvattaneet ja opettaneet täysin eri asioita kuin mitä olen Suomessa koulun penkillä oppinut. Kansainvälistyminen on sellainen asia mikä vaatii kokemuksellisuutta, elämyksellistä oppimista.

21.00

Palasimme Sannan kanssa hotellihuoneeseemme. Pakkailut, iltatoimet ja nukkumaan. Sen olen matkustellessa oppinut, että virkeänä on mukavampi matkustaa. Saattaa tulla bussissa tai lentokoneessa paha olo väsyneenä ja se ei todellakaan ole mukavaa. Minulla on kaikki hyvin, kun saa laadukasta unta. Sosionomin ammatillisuuden kannaltakin tärkeintä on, että nukut ja syöt hyvin. Ravinto ja lepo. Et voi toimia ammatillisesti ja tehdä harkittuja päätöksiä, jos olet väsynyt. Ammatillisuuskin lähtee ihan perusasioista. Se on hyvä muistaa.

Head ööd!