SATURDAY

SATURDAY

Tere hommikust!

Traveling from Estonia to Finland.

Ei ollut makuelämys tämä. Näillä kansainvälisillä intensiivikursseilla olen syvästi ihmetellyt miksi Virossa ja Venäjällä syödään niin makeita jälkiruokia ja välipaloja? Toista se on Suomessa ruisleivän luvatussa maassa.

07.00

The taxi from Rakvere to Tallinn. Good bye amazing Rakvere! Hauskintahan koko matkassa oli tietenkin soittaa ennen Tallinaan saapumista Heidin kanssa I like to Move it yöllisistä bilestään väsähtäneiden nukkuvien liettualaisten kunniaksi. Se oli varmasti vain ihan pieni kiusa verrattuna liettualaisten superbiletykseen hotellilla. Suomalaiset oltiin ihan kiltisti.

Ja kahville suuntasivat.
Postikortteja ympäri maailmaa.
Mummolle lähti Vieremälle synttärikortti!
Virkeetä Savonian sakkia.

11.10 – 11.40

Flight Tallinn to Helsinki. Minun matkalaukku painoi 19,3 kg. Onneks laitoin käsimatkatavaroihin loput tavarat.

At aeroplane in Tallinn.
Pilvien päällä.
Ja Suomen kamaralle!

12.50 – 13.50

Flight Helsinki to Kuopio.

THINKS IN THE AEROPLANE FROM HELSINKI TO KUOPIO

Mielenkiintoisia faktoja Finnairin lehdestä: 75 % Suomesta on metsää ja 7 % käytetään maatalouteen.

Istun tässä lentokoneessa kirjoittamassa, koska minun vieressä ei istu tällä lennolla ketään. Aivan mahtava reissu! Tällä reissulla tuli jo niin tutuksikin ihmisten kanssa, että pääsi ihan villiintymään. Yleensä olen ryhmissä melko hiljainen ja rauhallinen, mutta tällä reissulla jotenkin pystyi olemaan täysin oma itsensä. Varmaan siitä johtuu, että porukka oli jo Petrozavodskissa ja oli helppoa tulla mukaan, kun tunsi jo ihmiset entuudestaan.

Kyllä täytyy sanoa, että nämä international studies ovat olleet kaikista merkityksellisimpiä opintoja minulle. Kaikenlaista olen opiskellut, mutta päällimmäisenä on mieleen jäänyt kansainväliset opinnot niin ulkomailla kuin Suomessakin.

Tiistaina olen menossa juttelemaan ProAgrialle Green Care -yrittäjyysryhmä hankkeeseen mukaan lähtemisestä. En todellakaan aio jättää tätä Green Care hommaa tähän, vaan saada tällä tehtyä jotain yritystoimintaa, koska tämä on yksi niistä asioista, joissa olen ihan täydellä sydämellä mukana.

Haluan hyödyntää omaa maa- ja metsätilakiinteistöä, omaa koiraa ja omia ammattejani Green Care -toiminnassa. Siksi aion lähteä Green Care -yrittäjien yhteistyöhankkeeseen mukaan, koska tarvitsen vielä lisää ideoita liiketoimintasuunnitelmaan.

Voisiko esimerkiksi marjojen viljelyyn liittää Green Carea?
Olisiko Vilistä therapy dogiksi?
Voisinko hyödyntää peltoja tai metsää?
Voisinko muotoilijana ja sosionomina tekemään voimauttava valokuvausta?
Tekisinkö fysioterapian opinnäytetyön eläinavusteisista menetelmistä fysioterapiassa?
Voisinko muotoilijana tuottaa Green Care – tuotteita?
Kuinka tuon Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän valtuutettuna esille eläin- ja luontoavusteisten menetelmien merkitystä eri sosiaali- ja terveysalan asiakkaille? Green Carea on tärkeää tuoda esille päätöksentekoon, että se tulisi tunnetuksi Ylä-Savossa ja Pohjois-Savossa. Koitan sosiaalisessa mediassa ahkerasti tuoda esille Green Care -opiskelujani, koska minulla on paljon poliitikkoja seuraajana sosiaalisessa mediassa.

Green Caresta olen saanut elämääni harrastuksen. Ei Green Care kiinnosta minua urapolkuna, mutta sellainen yritystoiminta, josta saa mielihyvää ja ainakin kulut katettua. Ekologisuus ja ympäristöasiat ovat muutenkin todella pinnalla, niin nyt on Green Carellekin kysyntää.

Pidin eniten Green Care -opinnoissa Suomen ja Venäjän eläin- ja luontoavusteisista menetelmistä. Viron ja Liettuan luontoavusteiset menetelmät liittyvät liikaa rakennettuihin puistoympäristöihin. Ne ovat suomalaisille epätyypillisiä ympäristöjä. Suomalaiset nauttivat aidosta luonnosta ja eläimistä. Rakennettu ympäristö on suomalaisen silmissä teennäinen eikä se ole luontoa. Luontoa on se alue mikä on luontoa sellaisenaan. Puistot ovat ihmisen rakentamia.

Tällä kurssilla sain myös vinkkiä muotoilun opiskelijana siihen, että aivan takuuvarmasti suunnittelen taloja, rakennuksia ja tiloja, joissa näkyy luonnollisia materiaaleja: keloa, hirttä ja hiomatonta puuta kuorineen. Pihasuunnittelussa yksintertaisuus ja luonnolliset ympäristöt ovat kauniita. Minua kiinnostaa skandinaavinen luonnon läheinen tyyli. Green Care -opinnot ovat ammentaneet myös näihin opintoihin inspiraatiota. Olen saanut ulkomailla kuvattua erilaista omaa silmää miellyttävää arkkitehtuuria ja muotoilua. Olen kerännyt näiltä matkoilta muotoilun Mood Boardia, josta voin ammentaa inspiraatiota omaan designiin.

Suomessa kunnon lumet!
Laukut pulleina Viron tuliaisista kohti kotia! Oma laukkuni oli täynnä pääasiassa karvaa ja ruissipsejä. Karvakauppias Hämäläinen kiittää ja kuittaa. 😀
Täällähän on talvitakkikelit, totesin Kuopio Airportilla.

14.00 – 15.00

The taxi from Kuopio to Iisalmi. Onneksi oltiin jo päivällä perillä, niin matkasta ei tullut ollenkaan väsynyt olo ja jaksoi hyvin mennä vielä yövuoroonkin.

Hienot muistot jäi matkasta ja parasta koko matkassa oli tietenkin se, että sai uusia verkostoja. Huomasi kyllä, että osa porukasta oli ollut jo Petrozavodskissa, koska ei meininki muuten olisi välillä mennyt niin levottomaksi. Oli jo niin hyvin tutustunut ihmisiin, että pystyi rentoutumaan ja pitämään hauskaa.

Minulla ainakin helpotti porukassa olemista se, että oli jo tuttuja mukana, niin pystyi niidenkin seurassa, jotka eivät olleet ennalta tuttuja, tutustumaan paremmin. Monesti kaikissa ryhmätilanteissa on sellainen pieni jännitys ja ei voi olla oma itsensä, mutta tällä reissulla kyllä tunsin, että pystyin ihan täysin olemaan oma itseni eikä tarvinnut sitä sellaista pientä ”asiallisen esittämistä” olla. Ehkä siksi koko matka tuntuikin niin mukavalta.

Uhkasin pienessä nälkäkiukussa kotiin tultuani ajella nuohon leikkurilla pihasta kaikki pusikot sileäksi. Sen verran närkästynyt olin siitä, etteivät liettualaiset voineet ymmärtää sosiaalialan näkökulmaa. Olisin niin kovasti toivonut, että olisi nimenomaan sosiaalialan näkökulmasta päässyt tekemään ryhmätyössä omaa osuuttani. Tämä kuitenkin on viimeinen opintojakso sosiaalialan opintorekisteriin ja nyt olisi ollut mahdollisuus antaa kaikki ammattitaito tähän projektiin. Toki sain annettua jotain ja erityisesti se, että pääsin reflektoimaan omassa päässäni sitä, että miten vaikeaa voi moniammatillisessa työryhmässä saada läpi sosiaalialan näkökulmaa, vaikka ryhmässä olisikin myös toinen sosiaalialan ammattilainen.

Tällaisia tilanteita voi tulla vastaan työelämässä ja varsinkin asiakkaan edun kannalta tärkeissä asioissa on tärkeää, että kohtaa jo opiskellessa tällaisia tilanteita, niin ne eivät tule työelämässä ihan uutena tilanteena. Green Care varsinkin on monille vieras asia ja näyttää kansainvälisesti olevan eroavaisuuksia sen ymmärtämisessä mitä se on ja on kulttuurieroja miten sitä toteutetaan. Ainakin itselleni on vahvistunut se ajatus millaisena haluan Green Caren nähdä.

Green Caren täytyy olla asiakaslähtöistä ja siinä täytyy olla selkeät tavoitteet asiakkaan kuntoutuksessa tai hyvinvoinnin lisäämisessä. Se ei voi olla esimerkiksi sitä, että katsellaan vaan mitä kaikkea kaunista asiakkaan puutarhaan laitetaan. Se ei edistä asiakkaan terveyttä ja hyvinvointia, vaan se, että tehdään asioita millä on tarkoitus ja kartoitetaan asiakkaan tilanne kokonaisvaltaisesti, jotta löydetään Green Caren toteuttamisen muoto, joka voisi auttaa asiakasta kuntoutuksellisen tai hyvinvointia lisäävän tavoitteen saavuttamisessa.

Emo palasi kotiin. Ja varmasti on isin ja äitin lihapadoilla ollut Vililläkin oikein lysti loma! ;D

Suomessa odotti perheeni hemmotelema lapsukainen. Nämä Green Care -opinnot 15 opintopistettä ovat olleet minulle todella merkityksellisiä ja tärkeitä, koska olen luonnonläheinen ja täydestä sydämestäni eläinrakas ihminen. Oma koira on minulle kaikki kaikessa ja teen hänen eteen ihan mitä vaan. Jokainen joka minut tuntee, tietää miten tärkeä Vili minulle on. Hän on sama asia kuin olisi ihmislapsi. Vilin hyvinvointi on minulle kaikkein tärkeintä. Voisin tehdä ihan mitän vaan hänen puolestaan.

Olen kasvanut eläinten ja luonnon keskellä. Koirat, hevoset ja kissat. Olen suorastaan riippuvainen eläimistä. Eläimet on asia mikä tuo onnellisuuden, mielenrauhan ja hyvinvoinnin. Koska eläimet ja luonto ovat itselleni niin tärkeitä ja olen omassa elämässäni huomannut eläinten ja luonnon kaiken parantavan voiman, uskon sen vuoksi täysillä Green Careen!

Huomasin Green Care -infopäivässä mikä järjestettiin Iisalmen kampuksella,että esimerkiksi Ylä-Savon SOTEssa eivät ole täysin perillä siitä mitä kaikkea Green Care on. Siksi otinkin oikein asiakseni tuoda tunnettavuutta Green Carelle Ylä-Savon SOTEn yhtymävaltuutettuna. Minusta on tärkeää, että kuntayhtymässä asiakkaat ovat selvillä siitä mitä kaikkea kuntouttavaa toimintaa on olemassa. Oikein harmittaa, ettei esimerkiksi kehitysvammaisille ole näitä Green Caren mahdollisuuksia tarpeeksi markkinoitu. Aion tehdä kyllä kaikkeni, että Green Care saa Ylä-Savossa tunnettavuutta. Näitä asioita pohdin jo tuolla Petrozavodskin blogin puolella näitä samoja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä asioita syvällisemmin. Tämä Rakveren reissu vain syvensi asioita ja antoi lisää näkemystä kansainvälisestä luontoavusteisuudesta.

Olen kiinnostunut eläinten asioista ja luontoasioista ja Green Care -opinnot ovat antaneet minulle uusia näkökulma esimerkiksi luottamustehtävissäni ottaa erilaiset luontoon liittyvät näkökulmat eri tavoin ja kuinka niitä tuoda esille moninaisemmin.

Sekin on opettanut paljon, että on muun muassa päässyt verkostoitumaan näiden Green Care -opintojen kautta sosionomien lisäksi sairaanhoitajiin ja agrologeihin, se on laajentanut omaa maailmankuvaa ja antanut uusia näkökulmia asioihin.Uudet kontaktit ja verkostoituminen eri toimijoihin ovat olleet Green Care -opintojen parasta antia. Green Care opinnoista on ollut hyötyä niin ammatillisesti kuin myös henkilökohtaisesti.

Kiitos Rakveren elämyksistä  ja matkaseurasta Kirsi-Mari, Heidi, Sanna, Anu, Heli, Susanne ja Katriina!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *