Anna hyvän kiertää

Kuinka moni myöntää säilövänsä kaappien perällä kenkäpareja, joita ei tule enää edes käytettyä? Näin kevään tehdessä tuloaan mieleen muistuu Suomen leoklubien järjestämä Lämpöä Karjalan Lapsille -keräys, jonka tarkoituksena on kerätä Karjalan koulujen oppilaille ja lastenkotien sekä lasten turvakodin lapsille kenkiä ja vaatteita.

Karjalan lapsille matkaavat kenkäparit tuskin muuttavat yksittäisten ihmisten elämää merkittävästi, mutta niistä saatu ilo kestää varmasti pitkään. Yhtenä yltäkylläisyydessä elämisen etuna on hyvää tehdessä ja muita palvellessa koettu pyyteetön antamisen ja auttamisen riemu, joka vahvistuu entisestään oman kasvun myötä.

Sanotaan, että auttamisen tulisi olla pyyteetöntä eikä sitä tulisi tehdä velvollisuudentunnosta, mutta mielestäni itse auttaminen, olivatpa sen syyt mitä tahansa, on tärkeintä. Sydämellisyys ja aito välittäminen ovat toki oleellinen osa varsinaista auttamista, mutta yhtä lailla pieni pisto omassatunnossa voi saada aikaan myönteisiä muutoksia. Velvollisuudentunnosta sikiävä auttaminen on kuitenkin vain yksipuolinen prosessi, jossa itse auttaja kärsii. Ihmisten selviytymisen kannalta elintärkeän auttamisen tulisi palvella yhtälailla molempia osapuolia. Tinkimätön auttaminen luo onnellisia hetkiä ja kasvattaa myös autetuista auttajia.

Itse olen vasta opettelemassa ehdotonta auttamista. Liian usein huomaan kaipaavani vastapalvelusta tai kiitosta asioista, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä ja säästeleväni sanoja kehuessani muita, mutta erityisesti itseäni. Joskus tuntuu, että autan muita vain, koska koen sen pakoksi, mutta tämänkin näen vain yhtenä keinona kehittyä auttajana, ja ihmisenä. Hyvän tekemisen on aina saatava kipinänsä jostain, vaikka sitten vain toiveesta tulla hyväksi ihmiseksi.

Kaikissa asioissa on ainakin kaksi puolta, monissa useampiakin, ja huolimatta eteisemme kenkävalikoimasta, elämä ei ole mustavalkoista.