Trendruokaa tai ei, minusta tuntuu siltä, että olen vihdoin löytänyt juttuni. Nimittäin raakaravinnon avulla jaksoin pinnistää eilisenkin yhdeksäntuntisen työpäivän, joka ei muuten ole mitään monkeywork-duunia, vaan työtä, jossa seisotaan, ollaan jaloillaan koko ajan ja kärvistellään teollisen rasvan seassa. Oma ruokavalioni on yhä lapsenkengissä, joten ”oikeaoppisesta” raakailusta ei voida vielä puhua, mutta toisaalta en kaipaakaan ketään […]

Mau-ahtava virkattu kisulainen päätyy ensi viikolla poikaystävän veljenpojan syntymäpäiväpakettiin. Toivottavasti pikkuautojen sijaan roolileikeistä ja muovieläimistä innostunut söpöläinen pitää myös pehmokavereista.

Tänään ja monina muina päivinä hymyilyttää: Täydellisyyttä on se hetki, kun tajuan olevani yksin asunnossani, väännän radion nupit kaakkoon ja tanssin päättömästi keskellä olohuoneen lattiaa – dance like no one’s watching!

Tehdään nyt heti ensalkuun selväksi, että minä olen surkea ruoanlaittaja … ja vielä surkeampi leipoja. Kaikesta tästä huolimatta aurinkoisen maanantai-iltapäivän kunniaksi päätin leipoa satsin ruissämpylöitä kuivakaapissa kummittelevista ruisjauhoista. Kuvia in the making -prosessista ei tarkoituksella julkaista, sillä jostain kumman syystä osa taikinasta päätyi aineiden sekoitusvaiheessa lattialle (heh!). Leipäset maistuivat kuitenkin yllättävän hyviltä (poikakin söi heti […]

… jos henkilö, jonka kanssa haluaisi viettää kaiken vapaa-aikansa ei saakaan hakemaansa kesätyöpaikkaa Etelä-Euroopasta, vaan jää seuraksesi nauttimaan Suomen koleasta suvesta?

Nyt, kun Hullut Päivät ovat turvallisesti takanapäin voin hyvillä mielin esitellä oman metsästysretkeni saaliit. Hävettää oikein myöntää, että olin yksi niistä ihmisistä, jotka kärkkyivät Stockan pyöröovilla odottaen rautaporttien ylösnousua vain päästäkseen käsiksi pyyhkeisiin, joiden laatu tuskin korreloi onnistuneen brändäyksen mukanaan tuoman arvostuksen kanssa.’ Onneksi ne ovat sentään pehmeitä.

Aamiaisen ja päivän lehden lukutuokion oheessa herännyt ”päivän miksi” -kysymys: Miksi, ja miten voi olla edes mahdollista, että kaiken sen mediarenkutuksen jälkeen yhä edelleen osasta vaalimainoksista puuttuu maksajan nimi? Maksimissaan seitsemän pointin kokoisella fontilla kirjailtu lausehan vie aivan järkyttävän paljon tilaa mainoksen reunasta ja syö muutenkin varmasti ehdokkaan uskottavuutta.

Olin jo täysin unohtanut miten inhottavan ihanaa on olla ihastunut … nyt muistan varsin hyvin miksen pitänyt siitä tunteesta: toinen pyörii mielessä ihan rasittavuuteen asti ja joka toinen suusta päästämäni lause alkaa hänen nimellään.

Käsi ylös kuka on joskus ostanut uuden hemaisevan vaatekappaleen tiettyjä treffejä varten? CHECK! Käsi ylös kuka on joskus ostanut uuden heimaisevan vaatekappaleen tiettyjä treffejä varten, jotka eivät sitten koskaan toteutuneetkaan? CHECK! Fail?

… just like my knitting! Luennon sijaan eilisilta kului neulontaprojektin ja HIMYMin seurassa. Joulunjälkeisen käsityöbuumin tuloksena neuloin ja virkkasin noin kymmenkunta pipoa, jotka löysivät pian kodit kavereiden kaapeista. Sellainen oli päähineiden suosio, että yhden pipon kadotessa opiskelijarientojen tuoksinnassa sain heti käskyn tehdä uuden.  Näin kevätauringon jo alkaessa lämmittää valitsin suosiolla kaupasta ”lankamateriaaliksi” akryylin, joka ei […]