Junalla tulee matkustettua väkisinkin – humanistiopiskelijalla kun ei oikein ole varaa tai edes halua omistaa omaa nelirenkaista. Useimmiten parituntinen junamatka taittuu tenttiin lukiessa, mutta toisinaan akateemiset opukset unohtuvat laukun pohjalle ja voiton vie hyvä romaani tai muu mielenkiintoisempi aktiviteetti. Koska tentit painavat päälle ja prokrastinaatio on toinen nimeni, päätin kuvauttaa muutaman jutun, jotka todennäköisimmin päätyvät omaan laukkuuni matkan ajaksi.

17-vuotislahjaksi saamani nahkainen tilaihme vetää sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa ja sen vuoksi se toimii erinomaisena reissulaukkuna. Säädettävät hihnat mahdollistavat laukun kantamisen niin olalla kuin käsivarrellakin ja materiaali mahdollistaa myös painavien asioiden mukana raahaamisen.

Ensinnäkin tarkkanäköiset huomaavat laukun syövereistä kurkistavan jokaneidon ehostustarpeita: puuterin, ripsivärin ja kädet varmasti edustuskelpoisina pitävä rasvan. Kevyt meikki antaa itsevarman fiiliksen ja räpsyripsillähän hurmataan se viereisellä penkkirivillä istuskeleva nuori mies.

Olipa häikäisyn syy sitten sen nuoren miehen valloittava hymy tai kinoksilta poukkoilevat auringon säteet, jokainen itseään (ja silmiään) kunnioittava pitää huolen siitä, että turha siristely ei aiheuta ennenaikaisia ryppyjä silmien väliin tai otsalle. Tyylikkäiden lasien taakse voi naamioida helposti myös ne edellisillan riekunnasta aiheutuneet tummat renkaat silmien alla.

Jos silmät kuitenkin pysyvät auki (juhlinta)väsymyksestä huolimatta, on hyvä varata mukaan myös lukemista. Lempparinaistenlehti tai hyvä romaani (suositus: Siri Hustvedt – Lumous) ovat omia matkustus-vakiovarusteitani, joita ilman parituntisesta matkasta tulee yhtä kiemurtelua. Jos kuitenkin kanssamatkustaja päättää alkaa kailottaa yksityisasioitaan luuriinsa tehden lukemisesta mahdotonta, tilannetta on helppo paeta sujauttamalla napit korville (I love my pink iPod!) ja uppoutumalla lempiartistien sieluntuotoksiin.

Toisin kuin automatka, junakyydin tasaisuus tarjoaa mahdollisuuden myös luovuuden irti päästämiseen. Luonnoskirjaan on aina silloin tällöin mukava piirustaa omia töhryjään ja elävän mallin piirrustuksesta kiinnostuneet voivat helposti harjoittaa taitojaan kohteenaan vaikka se naapuripenkin komistus.

Itse olen semmoinen vilukissa, että kylmä yllättää varsin helposti, joten pakkaan aina varalta mukaan myös ylimääräisen pitkähihaisen. Extrapaitulin mukana ollessa eväsjuoman tai ruoan päällekaatuminenkaan ei haittaa.