Lily

Exchanging souls

Exchanging souls
missem

Paint a picture on the wall

kuvatt.jpg

Tulevana ystävänpäivänä rakkainta tai parasta kaveria voi  ilahduttaa persoonallisella lahjalla. Tärkeästä valokuvasta teetetty taulu on varmasti mieleinen yllätys eikä edes köyhdytä kukkaroa merkittävästi.

Joskus pitää kuitenkin olla myös itsekäs ja ilahduttaa itseään. Näin minäkin tein ja teetetin ifolor-kuvapalvelun kautta kaksi suurikokoisempaa vedosta valokuvistani ja kehystin ne.

Toinen kuvista on ystäväni ottama kuva minusta Gaustatoppen-vuoren huipulla Norjassa. Vuorelle kiipeäminen oli yksi elämäni mahtavimmista kokemuksista, joten halusin itselleni myös jotain konkreettista muistuttamaan parin vuoden takaisesta kesästä ja sen antamista ihanista muistoista.

Taka-alalla oleva valokuva on puolestaan minun räpsäisyjäni. Ja nimenomaan räpsäisy. Kuva on otettu Asenne esiin! -tapahtumasta Helsingin Gloriasta ja saattoi vilahtaa jopa blogissakin kyseisenä ajankohtana. Valokuvaan on siis päässyt PMMP:n Mira Luoti. Vaikka kuvan sommittelussa on monta asiaa pielessä, avatessani kirjekuoren tänä aamuna, juuri tämä kuva sai minut hymyilemään leveästi. Minulle siitä välittyy tietty tunnelma, jota en osaa sanoiksi pukea.

Valokuvataulut ovat ainoat ”taideteokset” nykyisen asuntoni seinillä enkä voi väittää kaipaavani niille mitään muuta.

Koti Sisustus
missem

Svartbröd

saaristolaisleipa.png

Ottaen huomioon, että eilispäivän kohokohtani oli kananmunan keittäminen ensimmäistä kertaa elämässäni (!!!), joku saattaisi jopa epäillä taitojani muillakin ruoanlaiton osa-alueilla. Myönnetään, että mitä tulee ruoan valmistamiseen – en harrasta sitä.

Eräs yksinasumisen varjopuolista on laiskistuminen kokkausrintamalla. Kun taloudessa asuu vain yksi melko pieniruokainen naisihminen, kahden litran makaronilaatikon valmistaminen tuntuu ajan ja rahan haaskaukselta. Leipomaan innostun kuitenkin aina silloin tällöin, mutta tuolloinkin ohjeen on paras olla mahdollisimman helppo. Vaikeusasteeltaan minulle juuri sopiva ”leivos” on saaristolaisleipä. Ensi kertaa loppiaisena vanhempien luona kokeiltu resepti osoittautui niin hyväksi, että isäni osti minulle leipävuoan myös omaan kotiin.

Viime viikolla jälkiuunipalapussi alkoi ammottaa tyhjyyttään ja kun siivotessani törmäsin vuokaan, päätin että oli korkea aika ottaa lahja käyttöön.

Isän investointi ei mennyt hukkaan, sillä olen ehtinyt tehdä leipää jo kaksi kertaa nyt viikon sisällä – niin hyvääääää se on; ja riittoisaa!

Itse käytin Trendi-lehdessä ilmestynyttä ohjetta, mutta pienellä googlauksella kaikki kohdalle osuneet reseptit muistuttivat toisiaan enemmissä määrin. Annan ohjeen vain ”puoleen” taikinaan, sillä sen mukaan oman leipäni.

Saaristolaisleipä

500 ml piimää
35 g hiivaa
1,5 dl tummaa siirappia
1,5 dl kaljamaltaita
1,5 dl vehnäleseitä
1,5 dl ruisjauhoja
½ rkl suolaa
5 dl vehnäjauhoja

leivän voiteluun:
1 rkl siirappia
3 rkl vettä

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva.
Lisää siirappi, kaljamaltaat, leseet, suola ja vehnäjauhot.

Anna kohota noin 2 tuntia vedottomassa paikassa.

Voitele leipävuoat voisulalla tai margariinilla.
Kaavi taikina vuokaan.
Paista 175 asteessa uunin alaosassa 2 tuntia.
Voitele leipä (esim. pullaharjalla) paiston puolivälin jälkeen siirappi-vesiseoksella. Kumoa ja jäähdytä liinan alla. Kääri jäähtynyt leipä folioon ja laita jääkaappiin.
Parhaimmillaan leipä on seistyään viileässä kahdesta kolmeen päivään.

Itsellä olisi tarkoitus korkata viikon toinen leipä huomenna, sillä edellinen pääsi loppumaan juuri tänä aamuna. Toivottavasti on yhtä hyvää!

Koti Ruoka ja juoma DIY