Tehdään nyt heti ensalkuun selväksi, että minä olen surkea ruoanlaittaja … ja vielä surkeampi leipoja.

Kaikesta tästä huolimatta aurinkoisen maanantai-iltapäivän kunniaksi päätin leipoa satsin ruissämpylöitä kuivakaapissa kummittelevista ruisjauhoista. Kuvia in the making -prosessista ei tarkoituksella julkaista, sillä jostain kumman syystä osa taikinasta päätyi aineiden sekoitusvaiheessa lattialle (heh!). Leipäset maistuivat kuitenkin yllättävän hyviltä (poikakin söi heti kaksi) ottaen huomioon, että leivoin sämpylöitä ensimmäistä kertaa elämässäni! Uusavuttomana nuorena naisena olin niin ylpeä itsestäni, että nappasin pellillisestä kännykällä kuvan ja lähetin molemmille vanhemmilleni. Nauratti, kun isä vastasi sämpylöiden näyttävän ihan syötäviltä – elämän pienet ilot.