Junassa on hauska matkustaa
Meillä oli aiemmin tasan yksi kokemus matkustaa lapsen kanssa junassa. Nyt niitä on kaksi.
Viime viikonlopun ekstra pidennetty vierailu sukulaisten luo tehtiin nimittäin raiteita pitkin. Vaikka sitä autolla menoakin mietittiin melko pitkään. Ainut kokemus pojan kanssa junalla matkustamisesta oli viime kesältä, jolloin hän oli öbauttiarallaa kymmenen kuukautta eikä osannut vielä kävellä. Tuolloin matka taittui melko leppoisasti sylissä tai penkillä istuen ja rattaissa nukkuen. Mutta nyt tilanne junassa olisi takuuvarmasti aivan toinen. Kun kerta pikku herra on ehtinyt hyvin opetella kävely- sekä kiipeilytaidon ja paikalla olon kanssa olisi vähän niin ja näin. Lisäksi oli otettava huomioon, että lähtisin pojan kanssa reissuun yksin.
Pitkään mietiettyä ja pähkäiltyä klikkasin lopulta VR:n nettikaupassa ennakkoperheliput meno- ja paluumatkalle. Oli muutenkin oltava hyvissä ajoin liikkeellä, koska matka osui hiihtolomakauteen ja halusimme paikat sinne vaunun kakkoskerroksen leikkiosastolle. Kun liput oli vastaanotettu kännykkään ja varalta myös sähköpostiin, alkoi veivaus siitä, miten saisin tavarat hyvin ja suhteellisen helposti pakattua mukaan. Siinä vaiheessa manailin moneen kertaan, miksen omistanut rinkkaa, edes sellaista pientä. Se olisi ollut niin kätevä. Tarkoitus oli nimittäin ottaa mukaan pojan rattaat, plus viimeisiä käyttökertoja vetelevä istuin perillä tehtäviä lyhyitä automatkoja varten. Istuin mahtui mainiosti rattaiden tavarakoriin (mies joutui sen sinne taiteilemaan) ja sinne päälle sopi vielä Fjällrävenin Kånken. Muttei tuohon reppuun mahtunut kaikki tarvittava. Mukaan oli siis otettava vielä pieni, olan yli kannettava urheilukassi.
Kaikkien näiden miettimisten jälkeen oli vihdoin aika lähteä matkaan. Ja näin jälkikäteen voin sanoa, että oli oikea ratkaisu valita junalla matkustaminen. Suurimman osan ajasta poika oli oikein kunnolla, vaikka omalla ja viereisillä tyhjillä penkeillä tulikin kiipeiltyä. Samoin oli päästävä kokeilemaan käytävällä vaeltamista ilman äidin jatkuvaa perässä vahtimista. Ja ne leikkialueen jutut oli niin kivoja ja mielenkiintoisia. Etenkin se, jossa kuljetetaan erilaisia ja -värisiä palikoita pitkin ohuita, kiemurtelevia metalliputkia.
Loppumatkasta ennen perille pääsyä pojalle tuli luonnollisesti väsymys itkukohtauksineen, mutta sitä ennen kaikki sujui mallikkaasti.
Penkillä oli mukava loikoilla ja katsella ikkunasta ulos.
Väliasemille pysähdyttäessä näkyi toisenlaisia junia.
Kaiken tämän ihmettelyn keskellä maistui myös välipala.
Matkan aikana jouduimme vaihtamamaan kerran junaa. Sitä silmällä pitäen rattaiden mukaan ottaminen oli ainoa vaihtoehto joustavaan siirtymiseen junasta ja raiteelta toiselle.
Onneksi silloin viime syksynä myin ne edelliset matkarattaat ja ostin nämä kätevämmät tilalle. Nyt vasta muistin näitä kuvia lataillessani, että taisin silloin syksyllä luvata kertoa näistä uusista menopeleistä. Mutta tekemättä se on jäänyt ja menee täysin mun huonon muistin piikkiin. Kyseessä on siis kuitenkin Mutsy Evo -rattaat. Olen ollut niihin tyytyväinen sen kokemuksen perusteella, mitä olemme niitä käyttäneet. Katsotaan, josko tekisin näin jälkikäteen sen luvatun jutun näistä rattaista.
Paluumatka kotiin tapahtui eilen, ja se sujui yhtä mallikkaasti kuin mennessäkin. Meno ja tohina lastenvaunussa oli tosin astetta kovempi. Poikaa se ei niinkään haitannut, minua kylläkin jonkin verran. Sanotaan, että olisi pariin otteeseen tehnyt mieli mennä sanomaan muutamalle vanhemmalle, että kattokaa nyt vähän lastenne perään. Täällä mukana kun on myös näitä pienempiä.
Katsoin kuitenkin viisaammaksi pitää suuni supussa. Joku toinen äiti kyllä avasi suunsa, mutta hän sanoikin sen rauhoittumiskehotuksen suoraan lapselle (joka ei siis ollut hänen omansa). Sanominen tehosi, tosin vain hetkellisesti.
No mutta, tällä hetkellä meillä on plakkarissa kaksi edestakaista, pojan kanssa tehtyä junareissua. Ja toistaiseksi ei siis ole tapahtunut mitään, mikä ei estäisi meitä junailemasta jatkossakin.
Kunhan mukana on sopivasti matkatavaroita, riittävästi eväitä ja tekemistä.
Sekä hyvää ja iloista mieltä.
Ja ennen kaikkea oikea asenne.
Että kaikki menee hyvin.
:)