Kerta se on ensimmäinenkin – eli kävin sittenkin äänestämässä eurovaaleissa
Niin, siis minunhan ei pitänyt alunperin käyttää äänioikeuttani tämän kevään eurovaaleissa. Jos muistini pelaa yhtään oikein, en ole koskaan aiemminkaan käynyt äänestämässä europarlamenttivaaleissa. Aivan sataprosenttisen varma en voi olla, sillä olen mahdollisesti saattanut käydä äänestysoikeuden saatuani äänestämässä vuoden 1999 eurovaaleissa. Mutta kaikkeahan ei voi muistaa. Muuten olen kyllä sangen aktiivinen äänestäjä, sillä en ole koskaan jättänyt esimerkiksi eduskunta- ja presidentinvaaleja väliin.
Miksi ihmeessä eurovaalit eivät sitten ole koskaan juuri kiinnostaneet, paitsi siis nyt?
En selittele aikaisempaa kuulumistani nukkuvien puolueeseen muuten kuin, että europarlamenttivaalit eivät ole yksinkertaisesti vaan kiinnostaneet. Parlamentti on tuntunut liian kaukaiselta. Lähinnä paikalta, jossa edustajat eri EU-maista istuvat samassa salissa, puhuvat jostain, äänestävät ja säätävät erinäköisiä direktiivejä. Tietenkin olisin voinut tehdä asialle jotain ja ottaa selvää parlamentin toiminnasta, tietoa takuulla löytyy. Mutta jos ja kun ei kiinnosta…niin ei sitten kiinnosta. Piste.
Jostain kumman syystä viime yönä puolen yön jälkeen eurovaalit alkoivat sitten yllättäen ja odottamatta tuntua mielenkiintoisilta. Olin ehkä juonut yhden lasin liikaa valkoviiniä, mutta tuskin se nyt oli vaikuttanut asiaan. Löysin itseni kuitenkin netin vaalikoneesta etsimässä sopivaa puoluetta ja henkilöä, jota äänestää nukutun yön jälkeen. En luottanut yhden koneen antamaan tulokseen, vaan vastailin toisenkin kysymyksiin. Sain sen jälkeen valittua sopivan puolueen ja sieltä pari, kolme lupaavalta vaikuttavaa ehdokasta. Päätin jättää ehdokasvalinnan aamuun ja menin nukkumaan.
Herättyäni olin edelleen pysynyt päätöksessäni käydä äänestämässä. Ei haitannut, vaikka vaalisääkään ei ollut paras mahdollinen. Hymähtelen aina tuolle termille, mutta ymmärrän toki, jos paahtava helle tai vastavuoroisesti päin naamaa piskova vesisade saa jotkut jättämään äänestysreissun väliin. Mutta hei, sitä vartenhan on olemassa varakeinona se ennakkoäänestys, jolloin voi viikon verran arpoa ja jahkailla, josko tänään olisi sopiva keli pistäytyä siellä äänestyskopissa antamassa äänensä. Edelleen jatkuva lämmin sää ei siis itseäni tänään estänyt, vaan hyppäsin nopeasti autoon ja köröttelin äänestyspaikalle. Ehdokasvalinta ei ollut tässä vaiheessa vieläkään selvillä; lopullinen päätös syntyi tosiaan vasta kopin suojissa hetken mietinnän jälkeen.
Siitä on nyt reilu kaksi tuntia, kun sujautin äänestyslipukkeen uurnaan. Olen nyt vihdoin suorittanut velvollisuuteeni myös europarlamenttivaaleissa, muutaman menetetyn mahdollisuuden jälkeen. Ja mitä tulee itse parlamenttiin ja tietämykseeni siitä, se on edelleen samalla, lähes nollatasolla. Mutta sitä tietoa ehtii kyllä ammentaa sitten, kun siltä tuntuu.
Seuraavaksi lähinnä kiinnostaa, pärjääkö äänestämäni ehdokas miten hyvin illan tuloslaskennassa. Tietenkin toivon hänelle parasta mahdollista onnea.
:)